Muutama kikka taaperoarkeen.
Varmasti jokaisessa lapsiperheessä on käytössä jos jonkinmoisia kikkakakkosia, joilla arjen puuhastelut saa luistamaan paremmin. Ajattelin jakaa teille meidän jokapäiväiset kikkamme, jos vaikka jollekin olisi näistä iloa ja apua. Eihän nämä meidän kikkamme mitään uusia ja ihmeellisiä ole, mutta meidän arkea helpottavia kumminkin.
Ykkösenä on bodykikka:
Minä rakastan bodyja lapsella. Ne pitävät vaipan mukavasti paikoillaan, eikä lapsukaisen selkä ole paljaana koskaan. Vaipanvaihtopuuhissa bodyt vain ovat suhteellisen rasittavia, ne lerpattavat lepareet kun uivat pesualtaassa ja ovat tiellä koko ajan.
Me olemme ratkaisseet ongelman näin:
(Body siis ei ole Saanan suussa, vaikka äkkiseltään saattaa siltä näyttääkin.)
Lerpakkeet vain olan yli ja nipsut kiinni. Ei lerpata lepareet, eikä ole tiellä.
Kakkosena pyyhekikka:
Vaikka tyttösellä on saunatakki, niin se ei ole aina saatavilla kylvyn jälkeen… Yleensä olemme porukalla saunassa ja kun poistumme sieltä, on kiva kuivatella itsekin rauhassa ja pukea neitonen vasta hetken päästä. Valitettavasti se pyyhe vain ei tahdo Tinttaran päällä pysyä mitenkään. Olemme ratkaisseet asian näin:
Pyyhe edestä ristiin ja niskan taakse solmu. Hyvin pysyy, eikä lapsosella palella, vaikka pukemiseen menisikin tovi.
Kolmosena keinukikka:
Kun pitää touhuta keittiössä, laittaa ruokaa tai tyhjentää tiskikonetta, Saana yleensä tahtoo joko auttaa tai roikkuu minun jalassani ja haluaa syliin. Jotta äidin korvat estyvät soimasta, hommat tulee hoidettua ja tyttönen pysyy tyytyväisenä, olemme ratkaisseet asian näin:
Keinu keittiön oven suuhun, keittiöön päin. Saana rakastaa keinumista ja tästä hän pystyy samalla seurailemaan mitä minä puuhailen. Välillä heijaan lisää vauhtia ja neiti hihkuu.
Neljäntenä ”nakukikka”:
Jos keinuminen alkaa kyllästyttää ja minulla on hommat vielä kesken, otan käyttöön tämän:
Tyttö istumaan keittiön työtasolle ”nakupussi” tai jotain muuta naposteltavaa viereen. Hyvin viihtyy, mussuttaa siinä pöydällä ja höpöttelee juttujaan samalla kun minä touhuan. Tämä kikka ei varmasti toimi kaikkein touhukkaimmilla lapsilla, mutta Saana on sen verran varovainen, että hän ei tuosta liiku mihinkään. Sanoo vain ”Poish”, kun tahtoo alas pöydältä. Meidän keittiömme ei myöskään ole suuren suuri, joten olen koko ajan tyttösen lähellä silloin kun hän istuu pöydällä. En todellakaan jätä häntä siihen yksin.
Tällaisia arjan kikkoja meillä. Jos jollakin on muita hyviä kikkoja käytössä, pistäkää ihmeessä jakoon.
