Viimeyönä heräsin klo 02:00 sohvalta… taas. Siinä kömpiessäni sänkyyn nukkuvan, tuhisevan mieheni viereen, rupesin miettimään että mikähän tuossa sohvassa on niin ihmeellistä?

Ostimme sohvan meille silloin kun muutimme tähän asuntoon, eli vajaat 3 vuotta sitten. Ihan perus, halppis sohva ikeasta. Halusin meille valkoiset sohvat, vaihdettavilla, pestävillä päällisillä. Kappas vain, ikean sohvat täyttivät nämä kaikki vaatimukseni. Noita valkoisia päällisiä minulla on kahdet. Toiset siis aina pestynä kaapissa odottamassa vaihtopäivää. Niin, ja nuo päälliset minä lykkään vain omaan tilavaan kotikoneeseetmme ja pesen 40 asteessa. Helppoa ja kätevää. Jos sattuisin haluamaan meille vaikka punaisen sohvan, niin minun tarvitsisi vain piipahtaa ikeassa ja ostaa tuohon samaan sohvaan punaiset päälliset. Aivan mahtavaa. En ymmärrä miksi muut huonekaluvalmistajat eivät valmista tällaisia sohvia. 

Sen lisäksi, että sohva on noin älyttömän käytännöllinen, siinä on aivan ihana löhötä ja istua. Raskausaikana minä kärsin kovista selkäkivuista, etenkin viimeisellä kolmanneksella, ja silloin tuo sohva oli ainoa paikka jossa selkääni ei sattunut. Minä käytännössä nukuin siinä viimeiset 2 raskauskuukautta. Iltaisin petasin siihen aina itselleni pedin. Jännä, vaikka meillä on ihan hyvä sänky, niin siellä selkäni kipeytyi niin, että puolessa välissä yötä, minun oli siirryttävä sohvalle. Jotenkin tuossa sohvalla sain itseni juuri sopivaan puoli-istuvaan asentoon, ja se oli tarpeeksi pehmeä, mutta tuki juuri sopivasti kipeää selkääni. 

Öööö… oiskohan tää ollu fiksua jättää kuitenkin ihan vaan kotialbumiin…

Jos minä yöllä herään esim. vatsakipuun, kerään peittoni ja tyynyni ja kömmin sohvalle. Sängyssä minä kuitenkin vain pyörisin, ähisisin, puhisisin ja herättäisin Jykän. Sohvan uumenista löytyy aina huonoa oloani helpottava asento ja usein pystynkin nukahtamaan uudestaan. Iltaisin, kun lapset nukkuvat, on ihanaa kömpiä sohvan nurkkaan, heittää aivot narikkaan ja tuijottaa jotakin… mitälie telkusta ( herätä siitä aamun pikkutunneilla ja ryömiä sänkyyn). Monesti me istutaan siinä Jykän kanssa yhdessä vastakkain ja hieromme toistemme väsyneitä jalkapohjia.

”Siinä on jalka, tiiät kyllä mitä sille pitää tehhä.”

Isosiskolla on VALTAA!! Pikkuveli joutaa nukkua lattialla, sehän on armeijassa töissä, niin on tottunut askeettisiin olosuhteisiin. Kissa taas nukkuu just siellä missä se tahtoo.

(Tuo karvamöykky kuvan alareunassa on muuten jonkun takin hupun reunus, josta tuli kissan lelu. Näyttää niin epämääräiseltä, niin ajattelin selventää…)

Tämän sohvan kohdalla ei kyllä päde sanonta, että halvalla ei saa hyvää. On nimittäin elämäni halvin sohva, ja ehdottomasti parhain.