Tänään oli perheellämme (teiniä lukuunottamatta) aikainen herätys. Kurvasimme jäähallin kirppikselle jo 7.45. Saapuessamme jäähallille, oli ystäväni jo ennättänyt myyntipöytämme ääreen. Tosin hän ei ollut ehtinyt edes kassejaan purkaa, kun tavaroita revittiin jo suurin piirtein käsistä. Jotenkin outoa, kun kirppis aukeaa vasta joskus yhdeksän aikaan ostajille, niin jo ennen kahdeksaa tavaroita kaivetaan toisten kasseista. 

Ystäväni kertoi, että hänen laukkujaan yritettiin kaivella jo jäähallin pihalla, kun hän odotteli ovien avautumista. Törkeää jotenkin. Meiltä myös varastettiin jonkin verran tavaraa… Vitsi, että ärsyttää joidenkin ihmisten röyhkeys. Selkeästi osalla oli sellainen taktiikka, että ryntäsivät porukalla pöydän ympärille, riuhtoivat ja repivät vaatteita ja kyselivät yhteen ääneen hintoja, ihan vain harhauttaakseen. Tottakai siinä keskittyminen herpaantuu ja silloin osa tuosta porukasta pöllii tavaraa. Ainakin yhdet dieselin farkut ja joitakin Saanan vaatteita meiltä varastettiin. Voi olla, että muutakin, kun ei kertakaikkiaan ehtinyt haukansilmäkään joka paikkaan.

Noh, onneksi ei meidän elämämme ole muutamista rytkyistä kiinni. Ja oli meillä siellä hauskaakin. Ihme, että ihmiset yleensäkään uskaltautuivat pöytämme ympärille, kun välillä nauroimme niin, että jäähalli raikui.

Halvalla menee, mutta menköön.

Oostakaa, oostakaa haalpa riepu!

Ps. Vyölaukku on oiva kirppismyyjän tarvike. Rahat ainakin pysyy itsellä, vaikka kaikki muu varastettaisiinkin.

No, ei sentään, euron, parin hinnoilla teimme ihan mukavan tilin. Ja Jykä oli helpottunut tyhjentyneistä kasseista.

Loppupäivä on meillä mennytkin aikas pitkälle näin…

Jykä…

Minä…

Pirpulainen…

Toista ei pikku kirppispäivä väsytä, vaikka kävi välillä uimassakin. Voisin ottaa osan tuosta energiasta. Suun ympärillä on näköjään tomaattikastiketta. Noh, sointuu asuun.