Supermama tässä moro!

Minä se reippaana äitinä uhmasin tänään pakkasta, laiskotusta, lorvikataria ja vaikka mitä muuta, ja pakkasin tyttösen jo aamulla vaunuihin ja köpöttelin juna-asemalle. Menimme MLL:n perhekahvilaan ihan muualle kuin kotikulmille (siis mehän ei olla käyty edes kotikulmien perhekahvilassa…). Wuhuu!! Kuulen jo teidän ihailun ja kateuden sekaiset huokaulut siellä toisessa päässä, ”On se supermutsi, on se!”.

Ihan yllätykseksi perhekahvilassa oli leluesittelijä, joku Leikkien niminen juttu. Ja siellä oli tätä!

Terapiahiekkaa, sisähiekkaa… Millä nimellä nyt kukanenkin sitä kutsuu. Muistan aikoinaan, erityislastentarhanopettajana työskennellessäni, tästä hiekasta kohistiin, mutta säästösyistä meidän päiväkodissamme leikittiin ihan perushiekalla sisähiekkaleikeissäkin (toimii sekin). No, nyt minä törmäsin tähän livenä ja se oli IHANAA!

Sitä voi muovailla melkein kuin muovailuvahaa, mutta se tuntuu käsissä… noh, terapeuttiselta. Jos siitä muovailee vaikka pallon ja pitää sitä kädessä, mutta levittää vähän sormia erilleen toisistaan, se valuu sormien läpi. Ei siis ropise niinkuin hiekka, vaan valuu. Eikä tahmaa, eikä tartu käsiin. Ei ainakaan kuiviin käsiin. Niin, eikä sotke samalla tavalla kuin perushiekka. Sen voi myös desinfioida pakastamalla ja ja ja…

Pakko saada tuota hiekkaa! Näen jo sieluni silmin itseni Saanan muotoilemassa siitä jos jonkinlaisia linnoja ym. 5 kg hiekkaa maksaa 40 euroa, 1kg jotain 15 euroa.

Eihän siitä kilosta riitä muotoiltavaa meille kahdelle, kyllä se 5 kiloa kannattaa ostaa. Mmm, onhan se kyllä aika paljon hiekkaa… Missähän sitä säilyttäisi? Mutta, myyjä kyllä sanoi, että se tulee kahdessa paketissa, niin jos avaisi ensin vain toisen.. Mutta jos Saana syö sitä? Toisaalta myyjä kyllä sanoi, että se on täysin myrkytöntä ja gluteenitontakin, niin että ei siitä haittaakaan ole.

Miten minä kerron tämän Jykälle?

”Hei, ostin 5 kiloo hiekkaa, makso vaan 40!” Ei toimi.

Jos vaikka hieron sen hartioita ja sitten ohimennen tuumaan vaan, että ostin sellaista stressinpoistohiekkaa viiskilooneljälläkybällä, sullakin varmasti stressi helpottaa, kun sillä vähän muovailet. Joo, vois toimia.

Ööö, noh minä laitan sille tekstarin. Se on kokouksessa, eikä varmaan ehdi lukemaan sitä kunnolla ja vastaa vaan, että joo, kuulostaa hyvältä.

Viesti:

Mitäpä jos tilaan sisähiekkaa 5 kg 40 ekee, se on IHANAA!!

Yli tunti mennyt, eikä se ole vastannut mitään! Kohta tuo myyjäkin lähtee. Noh, kokeilen sitä Saanan kanssa, ja jos se ei heti tunge sitä suuhunsa, minä ostan sitä. 

Tunkihan se. Kaikenlisäksi sitä tarttui myös tyttösen tahmaisiin käsiin. Höh! 

Lähetin Jykälle viestin:

No, en tilannut vielä. Saana söi sitä.

Huomatkaa tuo sana VIELÄ.

Saana oli perhekahvilassa vähän ihmeissään aluksi, kun porukkaa oli niin paljon ja ympäristökin uusi.

Aikuisetkin oli jotenkin niin isoja.

Mutta onneksi Sini ja lempparivauva olivat tuttuja. 

Saanan mielestä vauvat on ihmeellisen ihania.

Niitä ois tosi kiva tökkiä sormella silmään, mutta sitä ei kuulema saa tehdä. Kädestä saa pitää.

Vähän saa myös puristella ja paijata, mutta hellemmin kuin vaikkapä äitiä.

Pikkuhiljaa tyttönenkin relasi ja ryhtyi leikkimään kaikilla uusilla ja ihmeellisillä leluilla.
Ja taas kerran minä huomasin, kuinka mukavaa meillä olikaan. Pitäisi yrittää useammin olla supermama.

Ai niin, soittihan se Jykä minulle, kun olimme jo kotona. Puhelu alkoi jotenkin näin:

”Ööö, siis mitä ihmeen hiekkaa??”