Suurta rakkautta, haikeutta, onnea ja luopumisen tuskaa.

Tyttäreni täyttää tänään 10 kuukautta. 10 kuukautta sitten minä synnytin tuon ihanan olennon. Miten siitä on jo niin kauan aikaa, ei voi olla. Olen ollut koko päivän jotenkin haikeilla mielin. Haikeana siitä, että tuo vauva-aika on ohitse, eikä elämässäni tule sellaista enään koskaan olemaan. Vaikka päätöksemme olla tekemättä lisää lapsia on yhteinen, en siltikään voi mitään tuolle haikeuden ja ehkä ikävänkin tunteelle. 

pinkki.jpgEn halua luopua vauvastani vielä. Tiedän, että elämääni tulee paljon uusia asioita ja lapseni tulevat värittämään elämääni koko ajan lisää, mutta siltikään en ole vielä valmis luopumaan. Voi kunpa voisin pysäyttää ajan ja jäädä tähän kaikkeen onneen ja rakkauteen lillumaan, niin pitkäksi aikaa, että kyllästyn. Sitten voisin taas napsauttaa ajan siirtymään eteenpäin.

Miten kiitollinen olenkaan siitä, että juuri nämä kaksi lasta ovat annettu minulle. Nämä riittävät. Mutta älä vauva kasva niin nopsaan, hiljennä vähän tahtia, jotta tunteellisen äitisi sydän pysyisi vauhdissasi ehjänä mukana.

20131204_193223.jpgOnneksi sinulla ei ole vielä (-kään) niitä hampaita, et siis ole vielä mikään taapero, vaan vauva. Minun vauvani.

Vaikka osaat juoda itse nokkamukista, onneksi lasista juomiseen tarvitset vielä minua. 

Vaikka osaat itse poimia ruokaa suuhusi, onneksi vatsasi täyttämiseen tarvitset vielä minua.

20140113_125216.jpgVaikka eilen opitkin omatoimisesti sukeltamaan altaan reunalta, niin onneksi keinussa vauhdin saamiseen tarvitset vielä minua.

20131122_090842.jpg

Vaikka osaat ylittää esteitä (huomatkaa purettu laukku) ja seisoa tukea vasten, onneksi kävelemiseen tarvitset vielä minua.20140112_163652.jpg

Vaikka osaat nukkua yösi omassa huoneessasi, onneksi nukahtamiseen tarvitset vielä minua.

Onneksi, onneksi, onneksi, koska minä tarvitsen vielä sinua!

 

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Mieli

TEEPPÄ ITE- dieetti ( ehkä maailman makoisin laihari)

Pakko se on nyt vaan myöntää, että nämä raskauskilot ei tipu pelkällä imettämisellä. Varsinkaan jos vastineeksi toinen käsi lappaa koko ajan suuhuni keksiä, suklaata, irtokarkkia… Olen herkkuperse, myönnetään.

Jotakin on kuitenkin nyt tehtävä. Tai siis jollakin konstilla on tuo käteni pysäytettävä ja suuni saatava lopettamaan ainaisen jauhamisen. Mutta miten?

Olen elämäni aikana kokeillut jos jonkinlaisia dieettejä. Painoni olen saanut tippumaan useastikin, mutta aina se vain on pikkuhiljaa hiippaillut takaisin. Mitään laiheliinia en todellakaan itsestäni tavoittele, sellaiseksi minua ei vain ole luotu (kiitos isä ja äiti), mutta vähän simpsakammaksi kyllä itseni haluaisin saada.

Syömäni ruoka ei todellakaan ole minulla se ongelma. Itseasiassa syön todella terveellisesti, monipuolisesti ja kevyesti. Pizzat, hampparit, sipsit ja muut eivät todellakaan kuulu ruokavaliooni, en oikein edes pidä niistä. Mutta, mutta ne herkut, etenkin keksit, kakut ja pullat. Oooh, jos saisin valita, jättäisin kokonaan ruoat syömättä ja eläisin pelkästään noilla, vaan kun en saa, PÖH! 

Tiedän myös, että noiden herkkujen totaalinen kieltäminen itseltäni, ei tule onnistumaan pidemmän päälle. Ja toiseksi, minä haluan, että elämääni  kuuluvat nuo ihanat pienet oraaliset herkut. Jotenkin niiden syöminen on vain kohtuullistettava nyt.

Näiden ajatusten pohjalta olenkin lanseerannut itselleni TEEPPÄ ITE-dieetin. Kaikessa yksinkertaisuudessan se tarkoittaa sitä, että mitään kaupasta valmiina ostettavia herkkuja en saa syödä. Mikäli mieleni kovasti tekee jotakin hyvää, on minun itse leivottava se. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun näkemään vaivaa ja käyttämään aikaa siihen, että saan haluamani. Minun täytyy hankkia kaupasta tarvikkeet, leipoa, paistaa ja siivota sotkut (ellei Jykä siivoa). Ennen vain hilpasin lähikauppaan ja ostin haluamani, enään homma ei hoidukaan niin helposti. 

Olen nyt viikon ollut tällä dieetillä ja arvatkaa mitä? Se taitaa toimia! Olen syönyt selkeästi vähemmän herkkuja, mm. kaikki joulusuklaat ovat saaneet rauhassa killua kupissaan, enkä ole niitä napostellut ohimennen. Tosin eilen leivoin osasta niistä muffinsseja, mutta se onkin sallittua. Oloni on myös keventynyt. Hitaastihan tällä dieetillä kilot karisevat, mutta eipä minulla ole kiire mihinkään. Ihan rauhassa vaan.

Tämä taitaa sopia minulle. En kuitenkaan ole niin innokas leipoja, että joka päivä väsäisin jotakin herkkuja. Ehkä se on enemmänkin viikonloppujen juttu. Käytän leivonnassa myös ainoastaan steviasokeria ja rasvan olen joistakin leipomuksistani jättänyt kokonaan pois. Näin myös sallittujen herkkujen kalorimäärä on pienempi.

Tässäpä eiliset joulusuklaamuffinssit. Hyviä tuli, mutta onneksi tuolla ohjeellani niitä ei tule kovinkaan monta kerralla.

20140111_190030.jpg

Tämä on ehdoton suosikkini. Mansikka-mustikka piirakka, täysin ilman lisättyä rasvaa ja steviasokerila leivottuna. 20140104_133442.jpg

Jaanpa kanssanne tuon herkkupiirakan ohjeen. Olen väsäillyt ja fiksaillut sitä useammasta piirakkaohjeesta. Suosittelen kokeilemaan.  

Pohja:

 

  • 2,5 dl steviasokeria
  • 6dl vehnäauhoja (osan voi korvata speltti- tai mantelijauhoilla halutessaan)
  • 1,5 RKL (Huom!) leivinjauhetta
  • 3 dl rasvatonta tai rasvaista maitoa

  Täyte: 

  • 1 prk kermaviiliä
  • 1 kananmuna
  • steviasokeria
  • vanilijasokeria
  • PALJON marjoja tai hedelmiä

  Toimi näin:

  • Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
  • Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja sitten perään samaan kippoon kaikki muut pohjan ainekset sekaisin (älä vispaa mitään, vaan sekoita esim. puuhaarukalla).
  • Kippaa taikina voideltuun vuokaan (lasagnevuoka on tähän oiva juttu, piirakkavuoka ehkä liian pieni).
  • Mausta kermaviili makusi mukaan steviasokerilla ja vanilijasokerilla (jos täytteenä on esim. omenoita, laita myös kanelia sekaan), sekoita joukkoon kananmuna.
  • Levitä vuokaan, pohjan päälle marjoja tai hedelmiä ihan sikana.
  • Lopuksi levitä kermaviili kaikkein päällimmäiseksi.
  • Vinttaa vuoka uuniin ja paista 35-45 min. Täytteiden määrästä ja uunin tehosta riippuen.

 NAUTI! Tästä voi tehdä jos jonkinlaisia variaatioita. Itse olen tehnyt esim. omena-päärynäpiirakkaa, ilman tuota kermaviiliä. Pehmennän omenoita ja päärynöitä hetken pannulla (vähän juoksevaa margariinia käyttäen), maustan stevialla ja kanelilla. Levitän pohjan päälle ja ripottelen vielä kookoshiutaleita kaikkein päällimmäiseksi. Ihanaa tulee siitäkin. Kannatta käyttää vähän margariinia tuossa, jotta ei tule kuivaa, kun sitä kermaviiliä ei ole. Mulla on ehkä maailman makoisin dieetti!! 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Ajattelin tänään