Koitappas äiti nyt vaan jaksaa

Tyttäreni täyttää maaliskuussa kolme. Teini on 15. Tiiättekö mitä? Nämä kaksi ikää muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Molemmissa ikävaiheissa näsäviisaus ja luu äidille kurkkuun-letkautukset näyttelevät melko suurta osaa. Keinot saada vanhemman huomio täysin itseensä, ovat vain hiukkasen erilaiset. Teini huokailee, mököttää, murahtelee ja vetäytyy surkean näköisenä omaan huoneeseensa, lähes kolmevuotias taas ihan spontaanisti vain itkee.

Eräänä aamuna autoin Saanalle sukkahousuja jalkaan. Siinä kesken pukemisen tyttö puhkesi taas kerran spontaaniin itkuun. Kyselin kyselemästä päästyäni mikä häntä itketti, mutta sain aina vastaukseksi pelkkää itkua. Aikani arvuuteltuani, tyttäreni vihdoin suostui kertomaan, että olin tunkenut sukkahousun lahkeen ensimmäiseksi väärään jalkaan. Hän halusi pukea ensimmäiseksi juuri sen toisen lahkeen. Tästä syystä hän yleensä pukeekin ihan itsekseen, koska minä en todellakaan osaa ilmeisesti tehdä sitä oikein. En osaa edes auttaa pukemisessa oikein.

Oltiinpa juuri saunassa. Saana istui ammeessa ja minä huuhtelin shampoota hänen hiuksistaan. Spontaani itku. Silmiin ei mennyt shampoota, en repinyt hiuksia, enkä tehnyt omasta mielestäni mitään, mikä olisi aiheuttanut spontaanin itkun. 

”Mikä itkettää?”

”Byäääh!”

”Mikä sinua nyt itkettää?”

”BYÄÄÄH!”

”Kerro, äitille, mikä, itkettää?”

”BYHYYYÄÄÄÄ!”

”Saana, äiti on vähän väsyny tähän arvuutteluun. Sie ossaat puhua, niin kerro mikä itkettää, jotta voin auttaa.”

”Vaahtoa meni tuonne”, osoittaa ammeen toista päätä.

”Niin, mikä siinä itkettää?”

”Se olis pitäny mennä tuonne”, osoittaa ammeen vastapäistä päätä.

”Jaa, ja sekö nyt on itkun asia?”

”Joo. BYÄÄÄÄ!”

”No jospa se seuraavalla kerralla menis sitte tuonne toiseen päähän.”

”Joo. Hihiii.”

”Kuule Saana, sinä voisit aina heti kertoa mikä sulla harmittaa, niin äitin ei joka kerta tarvis kysellä ja ihmetellä. Minä en millään jaksais tehhä sitä monta kertaa päivässä.”

Tyttö tuijottaa minua yliymmärtäväinen ilme kasvoillaan, nyökkää ja tuumaa:

”Niin äiti, sinun pitäis varmaan nukkua vähän enempi.”

img_20160127_221941.jpg

Lähdenkin tästä nyt sitten nukkumaan enempi…

Puheenaiheet Sisustus Lapset Höpsöä

Tänään aion oksentaa tv lähetyksessä

Sain eilen tietää, että jokaisen itseään kunnioittavan perhebloggaajan cv:ssä pitää näkyä merkintä: ”Tähtibloggaajana Marja Hintikka Live-lähetyksessä”.

No just. Arvatkaa, onko kutsua kyseiseen lähetykseen kuulunut? No ei ole ei, vaikka minä sentään pyrin postaamaan kerran-pari viikossa ja käsittelen kirjoituksissani tuiki tärkeitä aiheita, kuten sokeririippuvuuteni ja teini-ikäisen poikani mahdolliset käsimerkit. En ymmärrä miksi en ole kutsua saanut, kun taas Emmi Nuorgam, joka kirjoittelee jostakin tasa-arvosta, saamelaisten oikeuksista ja mistälie, sai kutsun. O-U-T-O-A!

Onneksi Emmi sentään tajusi kutsua minut seurakseen suoraan lähetykseen. Heitin Emmille vitsinä, että vedetään pienet tumut siinä ennen lähetystä ja sitten lähetyksessä minä oksennan hänen syliinsä just hänen puheenvuoronsa aikana. Kjäh, kjäh, kukaan ei tiedäkään, että olen menossa sinne oksentamaan ihan vaan kostoksi. Siitäs saavat, kun eivät ole minua tähtibloggaajakseen kutsuneet. 

Kannattaa siis katsoa illalla MHL suora lähetys ja etenkin kohta, jossa Emmin on määrä puhua. Silloin nimittäin laatta lentää. En vielä tiedä istunko Emmin oikealla vai vasemmalla puolella, mutta pidetään se yllätyksenä. Jos jostain syystä yrjö ei lennäkkään, vaan kuvassa vilahtaa vain kakova wannabe perhebloggaaja, on tuotantotiimi saanut vihjeen aikomuksistani ja suorittanut minulle vatsahuuhtelun ennen lähetystä. 

Muoti Vanhemmuus Uutiset ja yhteiskunta Päivän tyyli