Momfie pikkarit ja oma huone

Lauantaiaamuna istahdin pendolinoon yksin. Matkasin Tampereelle Teammomfien pikkareihin, eli pikkiksiin eli pikkujouluihin. Sanoinko jo, että olin matkalla yksin. Emmi oli varannut meille muualta saapuville yhteismajoituksen Dream hostellista. Minä päätin kuitenkin viettää yöni ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni samassa paikassa, mutta hotellin puolella. Ajattelin, että kun lähden yöreissulle, otan siitä kaiken irti, nautin isosta sängystä ihan yksin ja nukun siinä poikittain.

Saavuin hotellille ennen muuta porukkaa jo puolen päivän aikaan. Vaikka sisäänkirjautuminen oli vasta kahdelta, suunnittelin jättäväni laukkuni hotellin säilöön ja käyväni pyörähtämässä vähän kaupungilla. Kerrankin hommat luistivat jopa paremmin kuin Strömsössä ja huoneeni olikin jo valmis, ja minä pääsin kirjautumaan sisään samantien. Ai että, en muista milloin viimeksi olisin ollut hotellihuoneessa yksin. Ihan luksusta. IMG_20151126_072259.jpg

Makoilin hetken, nautin hiljaisuudesta ja lähdin kaupunkiin. Kun palasin takaisin hotellille, oli osa pikkisporukastakin löytänyt tiensä perille. Ryhdyimme valmistautumaan iltaa varten. Minä kipaisin huoneeseeni, laitoin hiukset kiinni, vähän lisää meikkiä naamaan ja pujahdin mekkooni.

IMG_20151126_071926.jpg

Kipittelin alakertaan katsomaan joko siellä olisi porukka lähtövalmiina. Aulassa istui Nanna ja Iksu meikkaamassa:

”Hei moi, ai te ette oo vielä valmiita. Eikö meijän piä olla siellä juhlapaikalla jo ihan just?” Kysäisin naisilta. 

Nanna mulkaisi minua ja tuhahti: ”Mä en puhu sulle. Mä vihaan sua”.

”Ai miks?”

”No vituttaa kattoo, ku yks sieltä hipsii omasta huoneesta täydessä tällingissä ja mä istun tässä aulassa meikkaamassa. Mä vihaan sua, ku sä tajusit ottaa oman huoneen. En puhu sulle.”

”Vooi, mie ymmärrän. Mieki oon vähän kateellinen itelleni tästä ideasta, mutta älä huoli, mie voin laittaa sulle paljon viedokuvaa yöllä ja aamulla sieltä minun OMASTA huoneesta”, nauroin Nannalle.

”MÄ EN TODELLAKAAN AVAA YHTÄÄN TIEDOSTOO. EN YHTÄÄN!”

Siitä meidän pikkari ilta käynnistyikin mukavan rattoisan huulen heiton merkeissä ja pikkuhiljaa pääsimme kaikki siirtymään juhlapaikalle. Emmi oli neuvotellut meille sauna-ja kokoustilat ihanasta Kehräsaaren H Liljeroosin tiloista, joka siis tarjosi meidän momfie-tiimille saunatilat ihan ilmaiseksi. IMG_20151125_213059.jpg

 

IMG_20151125_213352.jpg

Meillä oli myös oma kokki Chef Saneri, joka valmisti mammaköörille aivan loistavan marokkolaishenkisen illallisen. Ohjelmassa oli syömistä, vähän juomista, seurustelua, naurua, vähän kovempiäänistä naurua, hiprakkaista sekoilua ja tietysti Nannalle aika-ajoin muistuttelua siitä minun omasta huoneestani ja tulevasasta livekuvasta.

img_20151125_214104.jpg

IMG_20151121_162557.jpg

IMG_20151125_214321.jpg

IMG_20151125_214553.jpg

img_20151125_215027.jpg

img_20151125_214823.jpg

img_20151125_215401.jpgimg_20151125_215649.jpg

Jossain vaiheessa iltaa siirryimme paikalliseen, ihan vain yhdelle pienelle muutamalle isolle…

IMG_20151125_215918.jpg

Tappiin asti tanssilattialla!

20151122_004726_lls.jpg

No ei sentään ihan tappiin saakka, mutta ihan kiitettävästi osa meistä mammoista jaksoi kuitenkin. Yöllä kun saavuimme hotellille, muistin päivällä Nannalle antamani lupauksen ja lähetin hänelle pari esittelyvideota isosta sängystäni. Nanna vastasi jotenkin hirveän tylysti tekstiviestillä:

”EN VITTU VARMANA KATO! MÄ VIHAAN SUA!”

Noo, Nannaa varmasti jo väsytti pitkä ilta ja siitä syystä hän vaikutti ehkä vähän kypsältä. Heti aamutuimaan jatkoin reippaana esittelyvideoiden lähettämistä. Tässä teillekin muutama (noin kymmenestä) loistavasta esittelyvideosta, jotka lähetin Nannalle.

https://www.youtube.com/embed/CU3BxJwQ7iY” width=”420″>

Minä en oikein tiedä mikä tässä nyt meni vikaan, koska jotenkin ne Nannan vastaukset vaikuttivat aamullakin vielä hiukan tylyiltä. Vai mitä te olette mieltä, tulkitsinko väärin?

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat Trendit

Ystävän tangolla

Ystäväni Laura ostaa päräytti itselleen Marimekon Kulkue verhot. Kun viikon kuluttua verhojen hankkimisesta tiedustelin Lauralta mihin huoneeseen verhot päätyivät, kertoi hän tunkeneensa ne kaappiin. Ihan tyypillininen kuvio Lauran ja minun elämässäni. Sitä hankkii tohkeissaan jotakin, kuvitellen tietävänsä tasan tarkkaan mihin asian tulee kotonaan sijoittamaan, kunnes kotona huomaakin, että ei, ei ja ei.  Valmisverhot on siitä turvalliset, että ne voi aina palauttaa. Hutimenneitä kangasostoksia taas ei.

Noo, mutta me emme lannistu pienistä, eikä sitä koskaan tiedä jos vaikka hutiostokset joskus vielä tulisivatkin käyttöön. Siihen saakka kun ne eivät sovi omaan sisustukseen, niitä voi vaikka lainata jollekin, kuten esimerkiksi minulle

20151101_133135.jpg

Tällä kertaa lainasin vain yhden verhon, koska minusta tuntuu, että kaksi noin vahvakuvioista verhoa olisi vähän liikaa.

20151101_142939.jpg

Kuvittelin meneväni joulun yli näillä sisutuksilla ja vain lisääväni sekaan vain vähän jotain pientä joulujuttua, mutta mutta… Enpäs tiedä sittenkään. Mikähän se olisi mukava jouluväri tänä vuonna? Punaista en ainakaan halua, enkä hopeaa tai kultaa. Hmm.

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Trendit