Ladataan...
Pahinta Nannaa

Läppärini näppäimissä on tainnut viime aikoina olla jotain vikaa. Niihin on ollut niin kovin vaikea painaa sormiaan, vaikka päässä pyörii monia aiheita ja tietokone tulvii kuvista. Yksi postaus elokuulla, yksi, syyskuulla ei yhtään! Nytkin kirjoittaminen tuntuu tahmealta, aivan kuin sormet painaisivat liikaa.

Ja miksi olen ollut hiljaa? No jaa, en itsekään osaa vastata kysymykseen. Aloitin työt pitkän kesäloman jälkeen uudessa paikassa, mutta ainahan olen blogannut töiden ohessakin. Arkeen on sisältynyt myös entistä enemmän liikuntaa, joka osaltaan on syönyt aikaa bloggaamiselta. Mutta kyllä minulla aikaa bloggaamiselle olisi, jos vain saisin aikaiseksi. Ajatuksia riittäisi, mutta joka kerta, kun yritän kirjoittaa, kaikki tekstit tuntuu tyhmiltä. Enkä voi siltäkään piiloutua, että blogissa on ollut viimeisten kuukausien aikana todella hiljaista myös kommenttikentän puolella. Realiteetit tässä kai siis iskevät naamaan märällä rätillä; en mä ihan yksin jaksa täällä höpistä.

Toisaalta en myöskään tiedä, mistä kirjoittaisin. Moni muukin on viime aikoina tuntunut ahdistuneen kategorioista ja luokitteluista, ja minäkin huomaan miettineeni, mihin oikein kuulun. En koe olevani perhebloggaaja, vaikka äiti olenkin; harvoin minulla on puhtaasti lapseeni tai perheeseeni liittyviä postauksia. En tiedä tuon taivaallista muodista, enkä ole kiinnostunut tietämäänkään. Mielipiteitä yhteiskunnallisista asioista riittää, mutta en mä osaa tarpeeksi fiksusti niistä kirjoittaa. Tykkään leipomisesta ja kuvaamisesta, mutta kummassakaan en ole tarpeeksi innokas tai taitava, että niistä riittäisi postattavaa tarpeeksi usein. Niinpä olen kirjoittanut kaikesta, mitä mieleen juolahtaa, mutta yhtäkkiä tuntuu, ettei se olekaan hyvä, koska pitäisi kuulua johonkin. Ääh, en tiedä, saako kukaan kiinni siitä ajatuksesta, jota tässä yritän esittää.

En tiedä, tekeekö blogini tässä hidasta kuolemaa, vai onko nyt vain suvantovaihe. Toisaalta kaipaisin ehkä myös puhdasta pöytää, uusia kuvioita, jotain, jolla innostus taas palaisi. Tutusta ja turvallisesta irrottaminen kammottaa, mutta toisinaan hyppääminen tuntuu myös hyvältä. Kun vaan saisi senkin aikaiseksi...

Joka tapauksessa hiljaiseloni jatkuu ainakin toistaiseksi. Elämässä on juuri nyt niin paljon kaikkea muuta kuin tietokone, enkä halua ottaa kirjoittamisesta stressiä. Palailen ehkä joskus linjoille, tai sitten en, kuka tietää.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Jos muutkii, ni ehkä sit miäkii. Eli jos joku ei viel tiiä, nii tässä haasteessa haastatellaa miestä/poikaystävää ja jaetaan nämä laadukkaat vastaukset omaan blogiin. Tässä siis tulee, kursiivilla omat kommentit.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

Hömppää.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Varmaan valkosipulin.

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?

No varmaan lipeäkala.

Aika hyvin, en ois ees ite keksiny tota tähän. :D

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Kanaruoka ja olut.

5. Mikä on hänen kengänkoko?

Olikse sitte 38? Olikse?

No, enemmän 39, joskus 38 mahtuu myös.

Aijaa, laita siihen, et se oliki ennen raskautta.

Pieleen meni sekin. Ihan sama oli ennenkin. :D

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

Askartelutarvikkeita.

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

No varmaan salaatti, se on aika semmonen ympäripyöree vastaus.

:D Ootpas ovela.

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Sekalaista poppia.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Romanttisista draamoista. Ja komedioista, romanttisista komedioista. Eli hömpästä.

Enkö muka tykkää mistää muusta. Esim. fantasia, daa...

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

Rusehtavan vihertävähköt.

En ois itekä osannu kuvailla paremmin. :D

11. Kuka on hänen paras ystävä?

Kyl mä varmaan vastaan, et T**.

En oo oikein itekään varma enää. On monta parasta.

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

Niitä on niin monta.

Sika! Sanot nyt jotain.

...

No ei vissiin olluka niin montaa. Nih!

13. Missä hän on syntynyt?

Oliko se Kotkan sairaala?

Ei.

Varmaan Kouvola sit.

Kuusankoski, onhan ne nykyään tietty samaa kaupunkia Kouvolan kanssa. :)

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Kakkumainen.

Voi vitja, mikä pälli.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

Sosiaalinen media.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

*naurua*

Siä oot ihan kauhee.

No askartelu. En mä viittiny sanoo sitä mikä tuli ekaan mieleen. ;)

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

Banaani-ruisleipä.

Oi nam! Alko just tekeen mieli.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Varmaan puhelin, lompakko, avaimet.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

JOSKUS kaikki.

No kiitti.

20. Entäs piristymään?

Hassuttelu.

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

No vaikka Tarja Halonen.

...

No en minä tiiä!

No en kyllä minäkään.

22. Millainen hän on vaimona?

*syvä hiljaisuus*

Tosi kiva.

Mä vaan harkitsen tarkkaan!

...

Kultainen, kuunteleva, puhelias *naurua*, ihana, välillä äkäinen...

Krhm...

...välillä osallistuva.

Kiitti. Oliks viel jotain?

Kantaaottava.

Hirveen kauniita ilmaisuja.

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

Äidin hieman tapaamisemme jälkeen, isän lapsemme ristiäisissä.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Looppi!

Polarin aktiivisuusranneke siis.

25. Millainen on hänen kotilook?

Kotoisa.

Oikein.

Ps. Mieheni pitää myös tätä kyselyä hömppänä. Ylläri.

 

 

Share

Ladataan...
Pahinta Nannaa

Kuulin kineettisestä hiekasta jo aika päiviä sitten, ekaa kertaa muistaakseni työpaikan kahvipöydässä, kun selailimme jotain askartelutarvikekuvastoa. Jollain oli kyseistä tavaraa pian blogissaan testissä, ja muutaman kerran olen kuullut kavereilta hyviä kokemuksia hiekasta. Itse olen meinannut ja meinannut tätä ostaa, mutta aina unohtanut kaupoilla ollessani. Kunnes tänään...

Ooo, meillä on kineettistä hiekkaa!

Voiko tuota oikeesti muovailla?

Siis oikeestiko äiti aattelit, et kosken tohon?

No, jos mä ihan vähän...

Hei, täähän on kivaa! Kokeile äiti säkin!

Hetken päästä pöydällä komeili ritarilinna.

Sitten homma alkoi mennä hiukan villiksi. Mutta kun se on niin kivaa!

Vielä pienet möyhennökset ennen talteen laittoa.

Mä oon, tai siis, me ollaan vähän innoissamme tästä uudesta tuttavuudesta! Meillä on aiemmin ollut muovailuvahaa ja niin kivaa, kun muovailu onkin, niin aina sitä hiivatin mömmöä löytyy jonkun sukista ja kädet jää tahmaisiksi. Ja lopulta paraskin vaha kovettuu säilytyksessä niin, että vahaa pitää lämmittää käsissä niin kauan, että fiilis hommaan sulaa alkuunsa... Tämän säilyvyydestä mulla nyt ei vielä ole kokemusta, heh, mutta olen kuullut säilyvän tosi hyvin! Ja ah, kuinka ihanaa, kun kädet ei oo vahaiset ja muutamat hiekanjyvät jos lattialle eksyivät, niin kyllä imuri ne sieltä löytää. Hiekka on myös melko jännää, kun sitä vaan tiputtelee kasaksi pöydälle tai tökkää hiukan muovailtua palleroa tms., niin se kasa melkein näyttää elävän... Jee, mä niin suosittelen jokaiseen lapsiperheeseen!

Ps. Ei kukaan sattuis tietään mitään fiksumpaa nimeä kineettiselle hiekalle? Hokekaapa sitä hetki, kineettinen hiekka, kineettinen hiekka, kineettinen hiekka, argh! Muovailuhiekka?

Share

Pages