Aamiaisissue

Kömmin lauantaiaamuna 14 tuntisen (kahden)työpäivän jälkeen keittiöön. Jykällä näkyi olevan pekonit ja kananmunat paistumassa pannulla ja hän pyöritteli croissantteja pellille. Minulla meni pasmat ihan sekaisin:

”Ai siis, syyäänkö me nyt nuo croissantit?”

”Joo, mähän sanoin sulle eilen, että syödään tänään hyvin, ku isäs menee sinne tatuoitavaksi.”

”Niin, niin, mutta mitä me sitte huomenna syyään, ku on isänpäivä?”

”No emmätiiä, leipää?”

Avaan jääkaapin oven, suljen sen, avaan sen taas ja ahdistun jokaisella avauksella vielä lisää:

”Mutta eihän täällä oo mittään noitten välliinkään. Mitä mie nyt teen? Emmie nyt ossaa tehhä mittään?”

”Ei sun nyt tarvikaan tehdä mitään. Sul oli eilen pitkä päivä, niin me aateltiin isäs kans tää juttu näin.”

”Hmph. Mutta mitä me syyään noitten kans?”

”No pekonia ja munia. Ja on siellä sitä valko-sinihomejuustoa.”

”Emmie ois halunnu croissantin välliin mittään pekonia ja munnaa.”

”Siis, MITÄ SÄ TARKALLEEN OTTAEN OISIT HALUNNU?” Jykä alkaa siirtyä minun ahdistusimussani mukaan ahdistukseen.

”Vaikka ilmakuivattua kinkkua ja hedelmiä…”

”Tuossahan on kasa hedelmiä. Sitä kinkkua mä en nyt muistanu, sori.”

”No joo, eihän se nyt siitä kinkusta oo kiinni. Mie en nyt vaan pääse tähän juttuun mukkaan yhtään. Eikö meillä sitte huomenna oo isänpäiväaamiaista?”

”Ei me oikeen ehditä huomenna mitää syömään, ku isäs lento lähtee aamulla.”

”Muttako, mie olin suunnitellu sen jo. Oisin halunnu tehhä jonku kakun tai jonku.”

”Mä nyt siis pilasin sun isänpäivän. Voi vittu ja nää munatki palo kiinni tähän pannuun. Paska pannu, helvetin helvetti!”

”No vittu, sori ku oon suunnitellu isänpäivän aamiaisen. Tiiänpä etten suunnittele jatkossa. Vittujen vittu.”

”KAUHISTUS VITTU! KAUHISTUS VITTU! KAUHISTUS VITTU!” Kuuluu Saanan kirkas ääni ruokahuoneesta, jossa hän istuu pöydän päässä ja odottaa aamiaista. 

”Oliko tuo Saana. Voi apua, mitä se nyt?”

Kävelen ruokailutilaan tsekkaamaan tilanteen:

”Mitä sie nyt höpötät siellä? Lueppa vaikka sitä kirjaa hetki, niin äiti ja isi laittaa keittiössä aamiaista.”

Kävelen takaisin keittiöön, jossa Jykä seisoo ahdistuneena paistolasta kädessään ja yrittää nirhata pannuun kiinnipalaneita munia irti. 

”Nyt toi tyttöki nappas multa ton vee-sanan. Ei tästä tuu mitään”, Jykä huokaa. 

Menen halaamaan Jykää ja mulla rupeaa naurattamaan:

”Oikiasti, mitä hittoa me sekoillaan? Kysehän on nyt yhestä helkkarin aamiaisesta”.

Jykääkin rupeaa naurattamaan. Kohta me jo hirnutaan ihan tosissaan. Isäni tulee sihkusta ja kävelee keittiöön:

”Mitä täällä oikeen tapahtuu?”

”Ei mitään sen kummempaa. Aspergerit täällä vaan laittaa aamiaista.”

 

Saimme kuin saimmekin aamiaisen pöytään ja se nautittiin oikeastaan aikas naurun siivittämissä tunnelmissa.

IMG_20151109_114514.jpg

Kauhistus vittukin taisi unohtua (ainakin toistaiseksi).

IMG_20151107_190511.jpg

Sen verran fakkiintunut tapoihini kuitenkin olen, että heräsin sunnuntaina ennen kukon laulua vääntämään isukeille pikakakun. Hyvin ehdittiin sekin syödä ennen lentokentälle lähtöä.

IMG_20151108_090339.jpg

 

 

 

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe Vanhemmuus

Pikakokkarit

Aika-ajoin blogini sähköpostiin tupsahtelee kutsuja erilaisiin tapahtumiin. Monesti tapahtumat ovat päivisin, joten näin työläisenä, niihin osallistuminen on lähes mahdotonta. Kotona ollessani osallistuin muutamaan tilaisuuteen Saanan kanssa, ja meillä oli niissä vallan mukavaa. Jokin aika sitten sain kutsun Forumin Street Festivaleille. Päivä oli perjantai ja kellonaika 19-21, ei siis liian aikaisin eikä liian myöhään. Vastasin kutsuun kiitos kyllä. 

Koska kutsu oli avec, nappasin kainalooni ystäväni Lauran.

IMG_20151030_191637.jpg

Koko ostoskeskus oli siis avoinna vain kutsuvieraille ja tarjolla oli ruokaa, drinkkejä ja tarjouksia. Kaikki liikkeet olivat auki ja jokaisessa liikkeessä oli jokin tarjous. Ravintolat ja kahvilat tarjosivat erilaisia pieniä ruoka-annoksia ja juomapisteitä oli ympäri ostoskeskusta.

IMG_20151102_161013.jpg

Meitä tyttöjä ei tarvinut kahta kertaa houkutella syömään.

IMG_20151102_152618.jpg

Eikä juomaan…

IMG_20151102_154033.jpg

Kyllä vain, mojito ja puolukkadrinksu jos toinenkin taisi tulla kitusiin imettyä. Väillä lantrasimme juomiamme siiderillä, kätevää.

IMG_20151102_151838.jpg

Sitten taas syötiin.

IMG_20151102_152938.jpg

Tai siis minä söin oman annokseni, jonka jälkeen seurasin Lauran performanssia: Näin tapetaan sushi syömäpuikoilla. Siinä vaiheessa, kun ystäväni oli saanut yhdestä sushista eroteltua jokaisen riisinjyvän ja yksi herrasmies oli tuonut hänelle toiset syömäpuikot kotiharjoituksia varten, päätin auttaa ystävääni hädässä ja syötin loput sushit hänelle:

”Faatana! Pittääkö fe koko fufi kevvalla mahtua fuuhun?”

IMG_20151102_154704.jpg

Sushiteurastuksen jälkeen olimme todellakin ansainneet vähän lisää juomaa.

IMG_20151102_153043.jpg

Jälkiruoaksi vedimme x-määrän macaroneja. 

IMG_20151030_193708.jpg

Tässä vaiheessa vatsamme olivat jo niin täynnä, että donitsit, italialaiset jäätelöt, juustot, kolmioleivät, ribsit sun muut oli pakko jättää muiden maisteltavaksi.

Sen sijaan päätimme testata miltä tuntuu shoppailla drinksulasit kädessä.

20151030_205641.jpg

Onneksi drinksuissa oli pillit, niin pystyi kätevästi imemään juomaa samalla kun katseli kaikkea kaunista.

”Shiis, mikä tämä on? Laura, mie en oikeen tajua ennää mittään. Misshä kerrokshesha me ollaan?”

”No emmie tiiä mikä se on, muttä älä läikytä sitä drinksua.”

”Ai niin, shiis thätä. Sshaakeli. Palijonko thämä oikeen makshaa? Sshikakallish.”

20151030_200946.jpg

Nesteytyksestä ja ravinnosta kyllä pidettiin näillä kokkareilla huoli. Juomapisteitä löytyi joka paikasta ja huikosen iskiessä ruokaa oli tarjolla yllin kyllin.

Kauppoihin saakka vain ei ihmiset oikein ehtineet tuon parituntisen aikana, koska koko porukka näytti keskittyvän todellakin vain syömiseen ja juomiseen. Mikäli aikaa olisi ollut vielä yksi tunti lisää ja tarjoilu olisi lopetettu yhdeksältä, luulen että ihmiset olisivat innostuneet shoppailemaan. Laura tehokkaana tyttönä teki pari täsmäostosta: parit korvakorut ja Indiskasta ihanan neuletakin. Minä taas tyydyin vain sekoilemaan mojitopäissäni ympäri kauppoja. Sitä kun tällaiselle lähes absolutistille antaa muutaman drinksun, on menokin sen mukaista. Onneksi tajusin olla ostamatta mitään, sillä arviointikykyni ei todellakaan ollut terävimmästä päästä ja todennäköisesti olisin joutunut seuraavana päivänä lähtemään palautuskierrokselle.

”Mie okshennan kohta. En pysshty juomaan ennää yhtään mojitoa, mutta lukkeeko tuosha shangria? Sshitä mie shaattaisin pyshtyäkki.”

20151030_201335.jpg

Koska oksennus ei tullutkaan, päätimme kotimatkalla poiketa vielä pienillä kuohareilla.

20151030_212445.jpg

Helsinki näytti iltahämärässä kauniilta ja jotenkin erityisen värikkäältä. Olo oli kevyt, iloinen ja kupliva.

20151030_211720.jpg

Kunnes aamu valkeni ja valot kirvelivät silmiäni, mojitot ja sushit tanssivat ripaskaa vatsassani ja hiuksiinkin sattui.

IMG_20151031_093633.jpg

Mutta joskus kaikki vain on sen arvoista.

 

Muoti Mieli Suosittelen Trendit