Perjantaina meillä oli Jykän ja Saanan kanssa lounastreffit. Koska Jykän toimisto sijaitsee Itä- Helsingissä, päätimme mennä syömään johonkin Itiksen ravintolahelvmaailman ravintoloista. Hupsistaralla, mitenkäs sattuikaan niin, että sisäinen kelloni oli jotenkin pari tuntia edellä sovitusta ajasta ja me olimme tyttösen kanssa Itiksessä jo todella, todella hyvissä ajoin. Eihän siinä muukaan auttanut, kuin koluta kirppiksiä, voi harmien harmi… (Jos Jykältä kysyään, niin voi tuomiopäivä). 

Akuutin vessahädän iskiessä, en keksinyt muuta paikkaa helpottaa oloani, kuin kulttuuritalo Stoan vessan. Kun pääsin vankkureineni sisälle Stoaan, nenääni kantautui huumaava, etnisen ruoan tuoksu. Nenäni otti ohjat nokkaansa ja kuljetti minut herkullisten tuoksujen alkulähteille Cafe Stoaan. Olin aivan ihmeissäni, sillä en tiennyt kyseisen paikan olemassaolosta mitään ja nyt se avautui siinä silmieni edessä, kuin mikäkin lumottu puutarha. Nuuhkin ja urkin koko lounasbuffan tarjoilut ja soitin Jykälle:

”Muutos suunnitelmiin. Syyään Stoassa, täällä tuoksuu taivas.”

Treffasimme siis Cafe Stoassa, eikä tuoksut pettäneet, ruoka oli jumalaista.

Koko ravintola itsessäänkin oli varsin hurmaava, vaikka olikin tilana suhteellisen kookas.

Katsokaa ja valuttakaa kuolaa näppäimistölle. Slurpsis. Vaikka kuvat eivät todellakaan ole hääppöisiä, mutta käyttäkää mielikuvitustanne ja lisätkää värejä 100%.Cafe Stoa on kansainvälinen ravintola, joka tarjoaa kasvispainotteisen lämpimän lounaan ja runsaan salaattipöydän, jossa on käytetty paljon tuoreita yrttejä. Viikonloppuisin Cafe Stoasta saa brunssia. Lounaan hinta oli jotakin kympin hujakoilla ja se sisälsi keiton, sekä salaatti- että lämpimänbuffan, herkullista leipää, hedelmiä, kahvia ja ihanaa teetä.

Perjantaina lämpimänä ruokana oli ilmeisesti lammasta (todella mureaa ja maukasta), falafelia, couscousia maustettuna pähkinöillä, hedelmillä ja oliiveilla ja jotakin kasvis muhennosta. Salaattipöydästä löytyi vaikka mitä, ainakin marinoituja oliiveja, tahineja, jogurttiraita, pastasalaattia, perussalaattia, sokeriherneitä, tomaatti-sipulisalaattia jne. Niin ja keittoa, en tiedä mitä keittoa, mutta maukasta kylläkin. Jostain syystä minulla tuli ruoasta mieleen Marokko, mutta voin olla ihan väärässäkin. Tuli vaan jotenkin marokkolainen fiilis.

Henkilökunta oli iloista ja mukavaa. Kokki pyörähteli asiakkaiden parissa, jutsteli ja nauroi. Jutteli kovasti Saanallekin ja toi hänelle suklaata ja keksin, vaikka neito ujoili isänsä jalkojen suojassa. Ravintolassa oli mukavasti tilaa myös parkkeerata vaunut ruokailun ajaksi ja lapsille oli syöttötuoleja useampikin. 

Mikäli haahuilet lounasaikaan Itiksessä, eikä täyteen tumpattu ravintolamaailma innosta, suuntaa kulkusi Cafe Stoaan, en usko että tulet katumaan.

Ai niin, meidän kirppiskierroksen saldo näkyy tässä:

Ja sitten on vielä yks pikku sohva… Se onkin jo ihan toinen juttu, mutta epäilen, että siitä johtuen Jykä ei kutsu minua enää koskaan Itikseen lounaalle.