Pitkälle matkalle

Huomenna me lähdetään Saanan sanoin Pitkälle matkalle. Haluaisin vain löytää karanneen moponi ennen sitä. On vähän iso pyörä pyörinyt tässä pari päivää…

Jykä on tehnyt lomasuunnitelmia jo kuukausia, varannut lentoja, etsinyt hotellit, selvittänyt laivamatkat, tilannut valuuttaa, siirrellyt rahoja, laskenut budjettia… Ja minä, arvatkaa mitä minä olen tehnyt?

Ensimmäiset kuukaudet minä istuin sohvalla ja kuvittelin itseni bambumajaan ihmissyöjäapinoiden vangiksi. Keräsin lomavaatteiksi vanhoja riepuja, joita en ole pitänyt varmaan viiteen vuoteen. Löysin jopa kaapin perältä ihan puhkiraiskatut, ainakin 12 vuotta sitten käyttämäni vaellussandaalit. Intoa puhkuen siirsin ne keräämäni lumppuläjän viereen. Se on kattokaas ihan sama minkä näköisenä sitä siellä ihmissyöjäapinoiden vankina vaeltaa…

Kunnes tuossa pari viikkoa sitten havahduin Jykän (ties kuinka monennen kerran) näyttämiin kuviin Balilta ja Singaporesta.

”Ei jumalauta, siellähän on IHMISIÄ! Mehän ollaan miljoonakaupungeissakin, oikeissa hotelleissa. MIKÄ MINUA VAIVAA?!”

Siitähän se totaalinen sekoilu vasta alkoi. Minä ryhdyin pakkaamaan sisustamaan. Rupesin kuulkaa ihan maanisesti vaihtamaan verhoja, mattoja, pöytäliinoja, tyynynpäällisiä… Viimeisimmät verhojen vaihdot tein tänään aamulla klo 8. 

”Taasko sä sekoilet niiden verhojen kans?”

”No helvetti, tämän on pakko olla joku sijaistoiminto. Onneks me lähetään huomenna, niin tämä loppuu. Mie en jaksa ennää.”

20161214090850_1481713676109.jpg

img_20161214_141148_0.jpg

”Mie laitan nämä vielä ja sitte tämä koti on valmis vastaanottamaan meijät takas.”

20161214140159_1481717886557.jpg

20161214140156_1481718395414.jpg

Eilen oli minun viimeinen työpäiväni ja työpaikan glögijuhlassa minulta katkesi henkselit lopullisesti. Puhkesin puhumaan. No ei siinä mitään ihmeellistä ole, että minä puhun, mutta kyllä mulla yleensä joku tolkku niissä jutuissa on. Eilen ei ollut. Juttua tuuttasi tulemaan sellaista vauhtia, että en itsekään tajunnut mitä sieltä ulos tuli. Ihan sama kuunteliko kukaan, minä puhuin. En oikeasti tiedä vedinkö henkeä kertaakaan koko juhlan aikana. Jos työkaverini ei olisi käskenyt minua lähtemään kotiin, istuisin siellä varmasti edelleenkin kylmä glögikuppi kädessäni ja puhuisin.

Olen minä sentään pakannutkin. Järkevästi, kaikkea tällaista pientä, kevyttä ja kätevää…

img_20161128_203339.jpg

img_20161201_204153.jpg

Miten käteviä tuollaiset pyykinpesuluiskat, jotka menevät tulitikkurasiaakin pienempään tilaan. Ja palashampoo ja hoitoaine. Ei tarvitse niitä purkkeja ja putkiloita raahata…

Niinku silleen tälleen…

dsc_0263_1481713369284.jpg

Mulla ei oikeasti ole hajuakaan mitä olen rinkkaani tunkenut, mutta täynnä se on, niin eiköhän sieltä jotakin päällepantavaakin löydy. Jykällä on kuitenkin meidän kaikkien passit ja rahaa, niin eiköhän me pärjätä. Teini hoitaa isänsä kanssa meidän postit ja muut, kissa on hyvässä hoidossa ja talovahdit on järjestetty. 

Huomenna mennään. IIIK!

Kommentit (7)
  1. Hei. Me kierrellään Aasiaa pari kuukautta. Aloitetaan KualaLumpurista. Missä kaikkialla te olette kiertäneet?

    1. Tällä hetkellä ollaan Kambodzasta. Aloitettiin reissu Trans-Siperian/Mongolian junamatkalla eli ennen Kambodzaa ollaan käyty Venäjällä, Mongoliassa, Kiinassa ja Vietnamissa. Jouluksi Laosiin! Sitten jatkuu matka etelämmäksi. Ehkä tulette vastaan 😉

      1. Teillä taitaa olla vähän pidempikin irtiotto meneillään. Ehkä törmätään tosiaan 🙂

  2. Heipsan, päädyin nyt ekaa kertaa sun blogiin. Mihin te suuntaatte? Kuvaat hyvin lähdön tunnelmaa ja kuuluisaa viime hetken paniikkia. Ollaan nyt oltu 3,5 kuukautta reissussa. Meillä ei ole kotia mihin palata, mutta muuten samat fiilikset. Nauttikaa ja see you on the road!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *