Sul oli metalliketjussa heijastin, ja mul oli sotkuinen tukka. Ja maailma kuin siinä ei muita ois.

Tajusin vasta eilen, etten ole kirjoittanut mitään päiväkausiin, kun Reetta sanoi että hänellä alkoi loma ja ehtii vihdoin lukaista koko blogini läpi. Viimeiset päivät, oikeastaan viime viikko on ollut vaikea. Alkuviikosta en nukkunut oikeastaan ollenkaan, näin painajaisia erinäisistä asioista ja oudointa oli ehkä se, että exäni seikkaili niissä mukana. En tiedä johtuneeko siitä, että herra on varsin holtiton kuski, vai mistä. Sain Mirankin takaisin Turkista tiistaina. Käytiin alittamassa rima musavisassa ja juomassa parit yhteisen frendin muistolle.

Olen viettänyt viime aikoina muutenkin enemmän aikaa naispuolisten ystävieni kanssa. Joanna, Mira, Jenny, Annika ovat varsinkin sellaisia kenen kanssa tulee pidettyä jatkuvasti yhteyttä ja hyvä niin. Yhdessä vaiheessa hengailin melkeinpä pelkästään miesten kanssa, pää sekaisin ja sitä rataa. Blokkasin niitä asioita mitä tapahtui ja ”pidin hauskaa”. Toki nuo sekavat viikonloput ovat olleet hauskoja ja täynnä huikeita muistoja, mutta olen silti kaivannut mimmiseuraa ihan älyttömästi. Sitäpaitis on jotenkin terapeuttista, että edes Joannalla tuntuu menevän aidosti ja oikeasti hyvin nyt. Pitkästä aikaa saa olla oikeasti iloinen jonkun puolesta, vaikka tiedänkin että mimmi on itse ”hieman” paniikissa. Meillä on itseasiassa neitokaisen kanssa palaveri juurikin tänään eräästä asiasta, mutta siitä hän saa kertoilla sitten ihan itse kun siltä tuntuu.

Olen myös hieman reissannut viime viikolla, suuntasin itään moikkamaan Ronia. Tai itään ja itään, Vuosaareen asti menin. Itä-Helsinki on minulle alue, jossa ei ole tullut ihan liikaa pyörittyä joten se on oikeasti ja aidosti seikkailu minulle, kun yritän löytää perille. Roni on viime kevään tai kesän tuttavuuksia ja yksi niistä harvoista jotka jätin kaverilistoilleni, kun syksyllä siivosin Facebookini kesän jälkeen. Huikea tyyppi.

Anyways. Perjantaina suuntasin Jannen kanssa katsomaan Pariisin Kevättä Virgin Oiliin. Pariisin Kevät on bändi, joka kiinteästi myöskin liittyy Joannaan sillä nainen on hehkuttanut ja pakkokuunteluttanut sitä minulla luoja tietää kuinka kauan. Bändillä onkin muutamia biisejä jotka ovat minulle tärkeitä. Kertaalleen olen heidät aiemmin nähnyt livenä, mutta pakko myöntää että silloisen humalatilan takia en muista siitä yhtikäs mitään. Nyt muistan. Keikan jälkeen treffasin pitkästä aikaa Valtterin, kävimme pyörähtämässä MBarissa, sieltä eksyimme yllätys, yllätys Bäkkärille. Sieltä jatkoille ja vaihtelun vuoksi Populukseen. Lauantai-ilta menikin sitten univelkoja pois nukkuessa ja sunnuntaina kävin moikkaamassa frendiä Vuokissa. Kaksi kertaa vuokissa saman viikon aikana, pitänee hankkia viisumi ja passi. Ja ottaa rokotukset.

Btw, asiasta kukkaruukkuun, sain ensimmäistä kertaa eläessäni hirveän allergisen reaktion meikistä. Testailin Gothmeticin ripsaria ja samantien alkoi kirvely, silmät vuosivat, sattui niin maan perkuleesti ja luomi lähti turpoamaan. Herranjumala, melkein pippurisumutteeseen verrattavissa.