Minkä näköinen Jumala on?

creation_of_adam_michelangelo_detail.jpg

Oletko joskus miettinyt minkä näköinen Jumala on?

Teologian opiskelijat pohtivat kerran tätä kysymystä luennolla. ”Elokuvissa Jumala puhuu aina möreällä äänellä”, muisti joku. ”Jumala on kana”, arveli puolestaan VT:n exegeetikko. Mutta valveutunut naisluennoitsija oli varma siitä, että Jumala on juurikin nainen. -Metafora kanaemosta (Matt. 23:37) sallii toki tämänkin!

”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt”, lukee kuitenkin päivän tekstissä. Ennen kuin käymme toistemme kravatteihin kiinni on ehkä parempi puhua siitä, tunnemmeko hänen läsnäoloansa seurakunnassa.  Uskonnollinen toiminta kun tahtoo olla jotain muuta kuin aitoa Jumalan läsnäoloa ja läheisyyttä. Kirkossa on tyhjän puoleista.

Johannes Kastajan toiminta (Joh. 1:15-18)

Jumala on pyhä. Mitä pyhä tarkoittaa? Se on jotain, joka on erityisesti erotettu maallisista asioista, sananmukaisesti ”erilleen asetettu”. Samalla suojelevaa ja pelottavaa voimaa.

Jumala on henki. (Johannes 4:24) Ihminen ei voi nähdä itse henkeä. Siksi Jeesus – joka on ollut ikuisuudesta asti olemassa – on opettanut meidät tuntemaan hänet. Tarvitsimme hänet solmimaan yhteyden Isään.

”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.”-Vuorisaarna, Matteus 5.

Pelastettuja, siunattuja yliluonnollisella tavalla he ovat, koska he saavat nähdä, kokea ja todistaa Jumalan läsnäolosta. Johannes oli yksi niistä, joka erotettiin tähän pyhään tehtävään. Hän syntyi ennen Jeesusta ja hän oli viimeinen Vanhan testamentin ajan profeetta. Uransa huipulla hän ehti juuri ennen Jeesuksen työn alkua ja tasoitti tälle tietä.

 

Kuva: de.wikipedia.org

Kommentit (4)
  1. Omalla kohdallani kysessä oli ehkä rohkeuden puutteesta ja toiveiden kohtaamattomuuden kokemuksesta. Kun ihminen etsii kotia tai avointa syliä voi matkalla kohdata monenlaisia pettymyksiä ja epäonnistumisia.

    Ajattelen, että olemme itsekukanenkin matkalla. Voi olla, että vain harvoissa paikoissa puhutaan meidän kieltä. Ja että paikkalla olevat ihmiset ovat oikeasti kotona ja läsnä. Että he voivat vakuuttaa tulijan siitä, että Jumala on täällä  – ja etsintä on päättynyt.

  2. Nykyisessä järjestötyössäni teen paljon yhteistyötä seurakunnan edustajien kanssa. He näkevät minut ajatusteni kautta ja ihmisenä. Kuuntelemme toisiamme ja ymmärrämme. Ennen kaikkea puhallamme samaan yhteiseen tavoitteeseen: ihmisyyden parantamiseen. Tiedän ja näen seurakuntien ydistävän voiman; en väheksy sitä tippaakaan. En myöskään sano, etteikö minulla olisi ylpeyttä mennä kirkkoon. Ei ole siitä kysymys. Kyllä minä joskus mielessäni ajattelen ja toivon kaikkea parasta itselleni…. Uskoa tämä on, ei tietoa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *