Uutta viiniä ei lasketa vanhoihin leileihin

1382049_red_wine.jpg

Uutta viiniä ei lasketa vanhoihin leileihin. Arvoituksellista puhetta, jollei tunne viinin valmistusta ja ymmärrä miksi Jeesus tässä yhteydessä puhuu siitä.

Viinin käymisprosessiin kuuluu käymishöyryä. Tuohon aikaan käytettiin vuohennahkaisia leilejä. Jos leili oli vanha, se pakahtui uuden viinin voimasta. Vain uusi leili oli tarpeeksi joustava.

Jeesus vertaa tässä opetuslasten toimintaa ja ilonpitoa myös hääjuhliin, joissa ei ollut tapana paastota. Fariseusten ja Johanneksen opetuslapset paastosivat, mutta eivät Jeesuksen oppilaat. Sulhasen seurassa juhlittiin jopa useita päiviä. Ja sulhanen oli vielä paikalla.

Molemmat vertaukset puhuvat samasta asiasta – vanhan ja uuden liiton erosta. Juutalaiset toteuttivat Vanhaa liittoa, mutta Jeesus oli tullut tekemään Uutta liiton ihmisten kanssa. Hän on se sulhanen, jonka kanssa hääjuhlaa vietetään. Hänellä on se uusi viini, joka lasketaan uusiin leileihin. Vanhat säännöt eivät enää päde Jeesuksen seurassa. Lakiuskonnon säännöt olivat tulleet tiensä päähän.

Elävä usko on tuoretta, jota ei voida pakotettaan isien perinnäissääntöihin. Mitähän tarkoittaa, kun Jeesus sanoi

Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää.

Paranee kuin viini vanhetessaan

Vanhan viinin maussa maistaa sen kypsyyden. Jeesus korostaa sitä, ettei vanhaa ja uutta tule sekoittaa. Uutta tarjotaan uudelle, mutta vanha kelpaa vain vanhalle. Koska paasto merkitsi katumusta ja surua, ei sitä voinut yhdistää ilojuhlaan jota Jeesus ja oppilaat parhaillaan Matteuksen luona viettivät. Sen sijaan Johanneksen oppilaat surivat, sillä Johannes Kastaja oli jo tuolloin vankeudessa. Lain mukaan hääjuhlien viettoon kuului seitsemän päivän juhla aika, mutta vielä tulisi paaston vuoro myös Jeesuksen oppilaille.

Jeesuksen läsnäoloon liittyy ilo. Se on samanlaista iloa jota sulhanen ja morsian kokevat. Tämä kaunis vertaus on tuttu Vanhasta Testamentista. Siellä Jumala oli sulhanen ja Israelin kansa morsian. (Hoos. 2:19)

Paastoon ryhdytään vasta kun ihminen tuntee tarvetta Jumalan läheisyyteen ja esimerkiksi suree tuon yhteyden puutetta. Se tuntuu silloin samalta, kuin morsiamesta joka kaipaa kaukaista sulhastaan.

Vanhan kannalla olevat eivät tunne tuoreen iloa. Uusi liitto on luonteeltaan jotain muuta kuin vanha on ollut. Uskallatko sinä maistaa uutta viiniä? Jeesus on Totinen viinipuu. Häneen turvallista on juurtuu laulaa Katjainen kansa ja jatkaa: Vain hänessä kantaa oksa hedelmä, irti puusta ei saa aikaan mitään. Jätä vanha ja astu uuteen! Heitä pois vanha leilisi, jossa ei ole elämää. Ota askel uuteen, ota vastaan Jeesus. Pääset sisälle yltäkylläiseen elämään. Silloin ei enää janota.

 

Kuva: www.sxc.hu

Matt. 9:14-17, Mark. 2:18-22, Luuk. 5:33-39

27. Jeesus puolustaa opetuslapsiaan

Puheenaiheet Syvällistä

Oletko ihan OK?

 

 

Matteuksen päätöstä seurata Jeesusta tulivat hänen työtoverinsa juhlimaan hänen kotiinsa. Fariseukset, jotka pitivät itseään kansan uskonnollisina johtajia, häiritsi Jeesuksen ystävyys tullimiesten ”ja muiden syntisten kanssa”. Koska publikaanit (tullimiehet) toimivat vieraan vallan hyväksi Rooman valtakunnassa ja keräsivät mm. veroja, heidän kanssaan ei pitänyt fariseusten mukaan veljeillä.

Kun fariseukset penäsivät Jeesuksen ystävyyden perusteita, Jeesus käytti profeetta Hoosean tekstiä vastauksessaan:

’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’

Jeesukselle ei siis ole tärkeää näytämmekö ihmisten silmissä muodollisesti päteviltä ”hyviksiltä” – kuulummeko suosittuun ihmisryhmään tai olemmeko muuten omasta mielestämme kaikin puolin moitteettomia.

Hänelle uhrimenoja ja muita muotomenojen noudattamista tärkeämpää on armahtavaisuus. Ei hän ole tullut kutsumaan ja seurustelmaan niiden kanssa, jotka ovat omasta mielestään ihan OK eivätkä enää sen vuoksi tarvitse mitään. Hän on tullut niitä varten, jotka kokevat itsensä syntisiksi, epäonnistuneiksi, vaillinaisiksi, jollakin tapaa kelpaamattomiksi.

”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat”.

Terveet ovat vielä omissa voimissaan. Omavoimaiset eivät tarvitse mielestään mitään. Eivät Jeesustakaan. He katsovat itsensä päteviksi arvottamaan muita. Lainoppineita Jeesus kehoittaa tutkimaan mitä se sana tarkoittaa että teurasuhrit eivät edusta luonnollista yhteyttä Jumalan kanssa. Kun Vanhan Testamentin aikaan lammas vietiin teuraaksi, siirrettiin jonkun synnit viattoman eläimen kannettavaksi. Mutta kun tuo ihminen oli näin vapautunut synneistään hän usein nopeasti unohti parannuksenteon ja oli taas pian valmis luopumaan hurskaudesta. Myös meidän on muitettava, että armo joka pelastaa meidät on kalliisti ostettu. Vapahtajan veri vuoti koska hän perustelee:

”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä”.

Todellinen armahtavaisuus syntyy siitä, että on saanut kokea paljot syntinsä anteeksi – ja muistaa itsensä kelpaamattomaksi. Sen vuoksi on myös valmis armahtamaan muita kaltaisiaan kurjia. Paradoksi on siinä, että ihminen joka kokee olevansa ihan OK ei ehkä enää kykenekään ajattelmaan niin muista. Silloin hänestä tulee kova tuomari toisille  – ja myös itselleen.

Kuka tänään tarvitsee parantajaa?

Sen luokse Jeesus tulee ja aterioitsee hänen kanssaan. Jeesuksen seura on terapiaa tällaiselle ihmiselle. Näin syntisä ja kurjia kutsutaan Jumalan juhla-aterialle, mutta rikkaat ja omavoimaiset lähetetään tyhjinä pois.

Mutta ei heitäkään heitetä kokonaan pois vaan kehotetaan tutkimaan tilaansa. Kuka meistä ei olisi vajavainen?

 

Matt. 9:10-13, Mark. 2:15-17, Luuk. 5:29-32

Puheenaiheet Syvällistä