Mitä toiveita minulla oli ensiasuntoani varten?

Aloin vakavissani pohtimaan asunnon ostamista keväällä 2020. Tällöin  tuli ajankohtaiseksi pohtia, millaisia elementtejä haluan asuntooni ja mitkä ovat sellaisia, joista olen tarvittaessa valmis joustamaan tai peräti luopumaan kokonaan.

Sijainti:
Muutin 2017 Helsingin Lauttasaareen. Asuin silloisessa 19 neliön yksiössä oman asunnon hankintaan asti. Lauttasaaressa asuessani opin arvostamaan metron läheisyyttä ja hyviä kulkuyhteyksiä keskustaan. Nykyiseen työhöni joudun kulkemaan autolla, mutta koin silti haluavani oman asunnon hyvien kulkuyhteyksien päästä Helsingistä.

Olen hetken ajan lisäksi asunut Kirkkonummella ja kulkenut sieltä junalla Helsinkiin. Kulkeminen oli helppoa, mutta matka-aika hieman liian pitkä. En halunnut käyttää julkisissa liikaa aikaa elämässäni. Lisäksi Kirkkonummen asunnostani oli matkaa juna-asemalla kaksi kilometria, jolloin siirtymiseenkin meni tovi.

Katselin ensisijaisesti asuntoja vain alueilta, joista tiesin etukäteen pääsevän helposti kulkemaan Helsingin keskustaan. Tutkin asuntoja Espoon ja Helsingin alueilta ja lopulta päädyin Espoon Niittykumpuun, josta matka keskustaan kestää metrolla kulkien 25 minuuttia. Lauttasaaren aikana kotioveltani keskustaan meni noin vartti, joten matkani piteni hieman. Tällä hetkellä matkaa metroasemalle on noin puoli kilometria ja yöbussit kulkevat myös hyvin mukavasti lähelle.

Tällä hetkellä käytän työssäni autoa, jonka takia julkisten yhteyksien vuoksi oli tärkeää päästä liikkumaan hyvin autolla. Pienen autopaikkastressin jälkeen onnistuin saamaan itselleni vuokralle tolpallisen autopaikan. Niittykumpu sijaitsee kehä II:sen vieressä ja tästä pääseekin näppärästi niin töihini, kuin muuallekin.

Kerros
Asuntoa etsiessäni olin hyvin nopeasti päätynyt haaveilemaan ylimmästä kerroksesta, olinhan entisessä kämpässä kerta kaikkiaan kyllästynyt ylemmästä kerroksesta kuuluviin ääniin. Tämä ei ehdottomasti ollut ensisijainen toiveeni ja tästä olinkin oikean asunnon löytyessä valmis joustamaan. Alunperin katselinkin tämän saman asunnon alemman kerroksen yksiötä. Sattumalta kuitenkin huomasin nykyisen asuntoni myynti-ilmoituksen ja päädyin kysymään pankista, olisiko minulla mahdollisuuksia juuri tähän asuntoon. Ilokseni vastaus oli myönteinen ja sain heiltä siunauksen ylemmän kerroksen asunnon tarjouksen tekoon.

Ylimmän kerroksen valitessani en kuitenkaan ollut ajatellut aivan kaikkea ja muuttaessani sain harmikseni huomata, että vaikka yläkerrasta ei enää kuulu asumisen ääniä niin saan kuunnella koneellisen ilmanvaihdon aiheutamaa kohinaa. Ääni ei ole kova, mutta herkkäkorvaiselle ihmiselle tästä aiheutuu harmaita hiuksia nukkumaan mennessä. Tämän olen kuitenkin ratkaissut nukkumalla korvatulppien kanssa, jolloin saan nauttia hiljaisuudesta.

Pohja
Pääkaupunkiseudulta asuntoa etsivät tietävät, että täällä hintataso on merkittävästi korkeampi, kuin muualla suomessa. Tämän vuoksi tiesinkin, että ensiasuntoni tulee luultavasti olemaan melko pieni. Tämän vuoksi halusinkin löytää asunnon, jossa ei olisi kuuluisia hukkaneliöitä vaan tila tulisi käytettyä hyvin. Avokeittiö tuo asuntooni tilan tuntua ja vanhasta asunnosta poiketen keittiö ei vienyt ylimääräistä tilaa asunnostani.

Kylpyhuoneeni on tilava ja sainkin sinne sijoitettua pyykinpesukoneen. Tämä oli myös itselleni tärkeä elementti, sillä olin lopen kyllästynyt varailemaan pyykkivuoroa ja aikatauluttamaan elämäni sen mukaan.

Pienessä asunnossani on runsaasti säilytystilaa ja tälläkin hetkellä ylimmät hyllyni ovat tyhjillään. Kerrankin keittiööni mahtuvat kaikki leivontavälineeni ja voin aloittaa leipomisharrastukseni uudelleen.

Vaatteeni mahtuvat näppärästi eteisen kaappeihin ja eniten käytetyt sijoitin lipastoon makuuhuoneena toimivaan viherhuoneeseen. Lisäksi kylpyhuoneen kaappeihin mahtuu näppärästi säilytykseen petivaatteet ja pyyheliinat.

Suurena plussana tässä tilassa on se, että viimein sain etätyöpisteeni mahtumaan edes jotenkin asuntooni. Edellisessä asunnossani tein töitä läppärillä sängystä käsin, mutta nyt saan ylimääräisen näytön ja koneen keittiön pöydälle. Tietenkin työpisteen sijaitessa ruokapöydälläni, ei varsinaista ruokailutilaa ole. Tämä ei näin yksinasuvaa häiritse, sillä mahdun kyllä itsekseni tähän pöydän ääreen. Runsaan kaappitilan ansiosta työkoneet piiloutuvat vapaapäiviksi eteisen kaappeihin piiloon katseilta.

 

Uudiskohde
Tämä oli listaltani ehdottomasti sellaisen, josta olin valmis joustamaan. Haaveissani halusin kuitenkin olla asuntoni ensimmäinen asukas. En halunnut huolta tulevista isoista remonteista tulevien vuosien aikana. Lisäksi uudiskohteen etuna olivat asunnon mukana tulleet uudet kodinkoneet ja pinnat, jotka eivät heti vaatisi remonttia.

Uudiskohteen miinuksena on ehdottomasti se, että tälle alueelle rakennetaan runsaasti myös muita uudiskohteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saan seuraavat pari vuotta nauttia rakennustyömaasta vieressäni. Onneksi asunnossa on äänieristys kunnossa ja ulkoapäin kantautuvat äänet eivät kuulu asuntooni käytännössä lainkaan. Työmaan huomaa ikkunasta katsoessa, sillä vastassa on nostureita ja silloin tällöin bongaa työmiehiä työssään. Lisäksi ulos lähtiessä  saa kulkea rakennustyömaiden ohitse.Parveke
Tästä jouduin asuntoa hankkiessani luopumaan, sillä minun budjetilleni sopivaa parvekkeellista asuntoa ei löytynyt. Kuitenkin yritin miettiä, että tarvitsenko parveketta oikeasti, vai olisiko se vain minun mielestäni kiva. Hyvinhän pärjäsin edellisessäkin asunnossani ilman parveketta. Valitsin lopulta asunnon, missä tosiaan on lisänä viherhuone. Viherhuone on lämmitetty tila, joka ei kuitenkaan ole parveke. Omassa viherhuoneessani lämpötila näin talvella on jatkuvasti +20 astetta. Olen kova palelemaan, joten tätä lämpötilaa hieman pelkäsin ennen muuttoa. Olin nimittäin heti pohjakuvan nähdessäni päättänyt yrittää sijoittaa makuuhuoneeni kyseiseen huoneeseen ja mietin, miten talvella huone pysyy lämpimänä.

Sauna
Loppuun vielä yksi elementti, joka ei nykyiseen asuntooni mitenkään mahtunut. Minusta olisi ihanaa päästä saunomaan säännöllisesti ja milloin itse haluan. Tämä ei kuitenkaan tämän kokoluokan asunnossa ollut edes mahdollista/järkevää. Lisäksi saunomisen kustannukset olisivat luultavasti olleet melkoiset. Toisaalta haaveilen, että joskus aikanaan kun vaihdan tästä asunnosta pois olisi seuraavassani tilaa omalle saunalle. Nykyisessä taloyhtiössäni ei ole saunaa lainkaan, vaan se on vasta rakenteilla ja valmistuu parin vuoden kuluttua. Tämän rapun asukkaat saisivat käyttää vieresen taloyhtiön saunatiloja, mutta näin korona-aikana ei se ole ollut mahdollista.

Kerrostalo
Olen kotoisin maaseudulta, mutta en ole oikeastaan ikinä innostunut pihatöistä. Tämän takia minulle oli itsestään selvyys, että etsin kerrostaloasunnon. Pihatöiden välttelyn lisäksi en usko, että kokisin oloni mukavaksi alimmassa kerroksessa, jolloin ikkunat olisivat katutasolla.

❤: Riina

Koti Oma elämä Raha Työ

Ajatuksia mielenterveydestä ja itsensä hyväksymisestä

Tunnustan heti alkuuni kuuluneeni joskus ihmisiin, ketkä ajattelivat mielenterveyden häiriöiden olevan hyvin paljon itsestä kiinni. Mielestäni oli hyvin vahvasti itsestä kiinni, nouseeko sieltä sängystä töihin vai ei. Kärkkäästi sanottuna voisi melkein jopa ajatella, että pidin tälläistä oireilua jopa laiskuutena ja aikaansaamattomuutena. Olinhan itsekin kärsinyt jo vuosia pahasta olosta aaltoina. Kuitenkin aina sitkeästi mennyt eteenpäin ja odottanut paremman jakson alkamista.

Sitten se iski minuun, enää elämä ei tuntunutkaan siltä, mitä se oli joskus ollut. Totuin alakuloisuuteni ja monesti asiasta keskustellessa heitin asian vitsiksi ja totesinkin, että kaikkien ihmisten ei vain pidä olla onnellisia. Eihän muut onnelliset ihmiset voisi ymmärtää onneaan, mikäli eivät voi verrata itseään onnettomaan ihmiseen?

Hakeuduin lopulta terveydenhuollon pariin ja sain hyvin nopeasti diagnoosikseni keskivaikean masennuksen. Olen kiitollinen siitä, että terveydenhuollossa otettiin heti tosissaan tilanteeni ja sain hyvin pian kontakteja ja apua. Terveydenhuollon pariin hakeutuessani olin hyvin uupunut, oireilin pääasiassa jatkuvalla itkuisuudella ja en jaksanut kirjaimellisesti tehdä mitään. Elämäni oli suorittamista, aamulla töihin, töistä suoraan kotiin nukkumaan. Mikään unimäärä ei tuntunut tuovan helpotusta uupumukseeni, enkä vain jaksanut kehitellä elämääni enää muuta kuin työn.

Terveydenhuollon pariin hakeutuminen oli minulle suuri askel ja sen ottaminen vaati minulta paljon. Taipaleeni alussa menetin ystäviäni, mutta tämäkin oli oikeastaan herättävä kokemus. Ymmärsin, miten väärin olen aikaisemmin ajatellut ja miten pahalta tuntui kuulla ystävän suusta, miten minun oireiluni on vain draamailua ja minun pitäisi vain yksinkertaisesti lopettaa teatterini. Muistan miten murruin tämän keskustelun jälkeen. En voinut olla ajattelematta, miten joku haluaisi tehdä tämän tietoisesti itselleen ja miksi ihmeessä minä tekisin näin. Minä, vahva ihminen, joka selviää kaikesta. Nyt yhtäkkiä en selvinnyt enää arjesta. Tietystikin ottaisin pääni pois perseestä, jos tämä vain parantuisi sillä. Ikävä kyllä parantumisprosessi ei ollut niin helppoa, kuin tämä minulle esitettiin.

Ennen hoitoon hakeutumista puhuin hyvälle ystävälleni siitä, miten arki on nykyään selviytymistä ja vitsailimmekin loppuviikosta sillä, että on aika palkita itseni. Olenhan jälleen selvinnyt viikosta. Tämä kyseinen ystäväni minulle viimein sanoikin sen raastavan totuuden, että ei elämän tule olla suoritumista ja selviämistä. Koin viimein sen hetken, kun ymmärsin faktat. Minun tulisi tehdä elämälleni jotain, mikäli haluaisin vielä pysyä työkykeisenä.

Tällä hetkellä diagnoosejani on kaksi. Päädianoosini on toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso somaattinen oireyhtymä. Mielestäni tämä on melkoinen sanahirviö ja hämmästelinkin löytäessäni tämän tiedoistani. Alusta asti oli kuitenkaan selvää, ettei masennukseni oireillut ensimmäistä kertaa. Aikaisemmin olin vain viimeiseen asti yrittänyt selviytyä yksin. Toisena diagnoosinani on vielä toistaiseksi määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö. Diagnoosin saamisen jälkeen heräsin viimein oikeasti. Aikaisemmat mietinnät siitä, miten minun luonteeni vain oli olla hieman onneton ihminen siirtyivät syrjään ja otin ensimmäisen askeleeni kohti uutta huomista. En ollutkaan luonteeltani onneton, olin sairas.

Kesti jonkin verran aikaa hyväksyä sairastumiseni ja pidin itseäni heikkona. Nyt tovin hoidon piirissä olen hyvin onnellinen. Olen saanut osan vanhasta itsestäni takaisin ja ymmärtänyt, etten ole oikeasti onneton. En myöskään esitä saadakseni huomiota. Ilokseni sain huomata taipaleeni aikana myös saavani uusia ihmisiä elämääni. Sain huomata, miten moni jo aikaisemmin elämässäni olleista pystyivät samaistumaan juuri minuun. Huomatessamme ymmärtävämme toisiamme ja ymmärtävämme toisen kokemuksia tuli myös asioista puhuminenkin helpommaksi.

Pidänkin omalla kohdallani hyvin tärkeänä sitä, että pääsin nopeasti terveydenhuollon pariin ja sain avukseni ihmisiä, jotka ovat perehtyneet mielenterveyden ongelmiin ja haluavat auttaa minua. Alan ammattilaisten lisäksi olen huomannut, miten paljon onkaan auttanut se, että olen puhunut sairastumisestani nykyisille ystävilleni. Nykyään on helpompi lähteä liikkeelle, kun ystävät tietävät, miksi tietyt asiat ovat minulle vaikeita ja hyväksyvät minut tälläisenä kuin olen.

Otin hyvin nopeasti kokeiluuni mielialalääkityksen ja olen tähän päätökseen enemmän kuin tyytyväinen. Ahdistuneisuuteni alkoi helpottamaan välittömästi ja enää en itkenyt päivittäin. Pikku hiljaa paineeni helpotti ja aloin saamaan elämästäni jälleen otteen. Myös uupumukseni helpotti, nyt en enää joudu nukkumaan suurinta osaa päivästäni vaan jaksan tehdä arkena muutakin kuin töitä. Omat kokemukseni ovat lääkityksen suhteen vain hyviä. Onnekkaasti heti ensimmäinen kokeilemani lääke tehosi ja toi oikealla annostuksella apua. Sivuoireetkin olivat vain pieniä. Alkuun päänsärkyä muutaman päivän. Lääkityksen lisäksi seuraava etappini on pian alkava psykoterapia.

Vaikka pahin oireiluni on nyt ohitse, on sen jäljet edelleen näkyvissä ja usein huomaankin pelkääväni oireiden palautumista. Mielessäni on yhä muistot vaikeimmista päivistä, romahduksista julkisilla paikoilla ja huomaankin vältteleväni tietoisesti paikkoja, jotka ovat joskus laukeisseet oireiluni voimakkaasti.

Tähän loppuun haluankin herätellä tämän tekstin lukijoita kysymyksellä, miten teidän läheisenne ovat suhtautuneet mielenterveyden häiriöihin tai millaisia kokemuksia juuri itsellänne on avun saamisesta?

❤ Riina      

Hyvinvointi Ystävät ja perhe Mieli Terveys