Rekisteröintiretki numero 2

Torstaina oli lähdettävä taas suorittamaan vauvan paperihommia, jotta saamme ne asiat kuntoon ennen Suomen matkaa. Tällä reissulla ei tarvinut olla molempien vanhempien mukana, joten hoidin reissun aivan itse. Aimé olisi saanut vapaata vasta maanantaille, mutta halusin hoitaa tämän mahdollisimman pian. Viime rekisteröintireissulla saimme vauvan rekisteröityä syntyneeksi sekä syntymätodistuksen kouraan. Suomen kansalaiseksi rekisteröintiin tarvittiin tämä syntymätodistus Apostille-leimalla varustettuna, sekä meidän molempien allekirjoituksella varustettu lomake sekä passit. 

Tämä 40 euroa maksavan leiman saa Dublinin keskustassa sijaitsevasta passitoimistosta, jossa syntymätodistusta tutkittiin n. 20-30min jonka jälkeen siihen iskettiin leima. 

Tämän leimauksen jälkeen suuntasimme Suomen suurlähetystöön, mutta sitä ennen oli saatava vähän murua rinnan alle. Olin ajatellut syödä vihdoin sushia ensimmäistä kertaa lähes vuoteen, mutta akkuni oli lopussa joten paikan etsimiselle ei ollut nyt mahdollisuutta. 

a7c5c157-aedb-47a4-9d7a-1504fd85a076new.jpg

Matkan varrella poikkesin puistoon, jossa olikin menossa pienet ruokamarkkinat. 

4e9e6962-4dae-41a2-b28b-0e13cd553deenew.jpg

Vauva nukkui tyytyväisenä vaunuissa ja ilma aurinkoinen joten nappasin mukaan falafel-halloumi-wrapin ja suuntasin nurmelle lounastauolle. 

423ca041-545f-42eb-a3be-bd0c3987adefnew.jpg

 

c4a51b9d-0d23-47ff-beec-1eca2e6c35aenew.jpg

Wrappi maistui todella hyvältä ja matka jatkui kohti suurlähetystöä. Siellä oli vastassa niin mukavia tätejä, että aivan harmittaa, ettei siellä tarvi asioida useammin. Imetys hoitui toimiston odotustilassa sen ollessa tyhjillään ja vaipat vaihdettiin toimiston taukotilan keittiön pöydällä Unikko-pöytäliinan päällä. Sanoimme heipat tädeille tältä erää, mutta onneksi näemme vielä uudestaan passin hakureissulla. Ensiksi täytyy vain odottaa, että Suomen päässä on vauva saatu rekisteröityä Suomen kansalaiseksi. 

Minulla oli siis kaksi paikkaa, jossa piti käydä, mutta koko reissuun vierähti lähes kuusi tuntia. Neiti oli tyytyväinen vaunuissa ja nukkui suurimman osan ajasta. Juna-asemalta kotiin kävellessä hän itki nälkäänsä tai läheisyydenpuutetta koko sen vartin ajan, mutta kotiin päästyämme kaikki oli taas hyvin ja tämä äiti onnellinen, että tämäkin retki sujui hyvin. 

perhe lapset vanhemmuus