Onnellinen vuosi
Pian tulee vuosi siitä, kun lennettiin Rovaniemelle matkalaukut pullottaen ja ilmassa leijaili muuttokuorman lisäksi paljon toiveita, odotuksia ja innostusta. On ihmeellistä, miten kaikki on sujunutkin niin hienosti, haaveita toteutunut ja mikä parasta – tämä tuntuu niin oikealta. Toki odotukset Suomessa asumiselle oli korkealla ennen muuttoa, mutta näköjään sitä tapahtuu paljon hyvää kun on siitä uskaltanut ensin haaveilla.
Aloitin lähes heti muuton jälkeen työt parturi-kampaajana ekokampaamossa. Se on kans niin uskomaton juttu, että aivan häkellyttää vieläkin. Olin nimittäin Dublinissa puhunut yhdelle ystävälle miten vielä joku päivä työskentelen ekokampaamossa ja juttelen asiakkaiden kanssa kaikenmaailman ekohommista, energioista ja elämästä ylipäätään. Etenkin etätyövuoden jälkeen ihan kasvotusten käytävät keskustelut tuntuu aivan erityisen siistiltä, mutta kuinka huippua ylipäätään on tavata niin paljon ihmisiä eri elämäntilanteista ja eri aloilta ja kuunnella kiinnostavia tarinoita ja ajatuksia. Olin silloin ennen Dubliniin muuttoa kampaajana reilu vuoden verran ja toimistotyövuosien jälkeen hiusten laittaminen, omien arvojen mukaisesti, tuntuu aivan ihanalta.
Yksi tavoitteistani tälle vuodelle on kirjoittaa tätä blogia. Mietin, että kerran kuukaudessa kirjoitan yhden postauksen. Saa toki kirjoittaa enempikin, mutta on hyvä pitää rima mahdollisimman alhaalla, kun tässä vielä etsin tätä blogin luonnetta nyt vähän uudessa ympäristössä. Aloitin tämän Dublinissa asuessani ja tuntuu nyt vähän oudolta kirjoittaa Suomesta suomalaisille. Dublinista käsin sitä kirjoitteli lähinnä kuulumisia Ritva-mummolle, mutta mitä ihmettä sitä nyt sitten kirjoittaa?
Elän tätä ensimmäistä kokonaista talvea täällä ihan muina turisteina ihaillen lumisia puita ja nauttien kunnon pakkasista toppahousut suhisten ja vetäen lasta pulkalla päiväkotiin. En ollut tajunnut miten paljon olinkaan kaivannut lunta ja kunnon pakkasia. Ja oikeastaan vuodenaikojen vaihtelukin tuntuu tosi ihanalta. On tässä ollutkin perässä pysymistä kaikkien varusteiden hankkimisen kanssa, kun kaikenmaailman merinokerrastoa, luistinsuojaa ja villapohjallista saa olla etsimässä harva se viikko. Onneksi meille aikuisille ei tarvitse ihan joka syksy ja kevät päivittää uusia kumppareita ja välikausikokonaisuuksia.
Silloin ennen muuttoa mietin sitäkin, että miten sen pimeyden sitten kestää. Etukäteen päätin, että alkusyksyllä sitten heti aloitan ne harrastukset mitä talven yli aion harrastaa ja laittaa muutenkin arjen pyörimään sillai, että se pyörii melkein itsestään kun vauhtiin pääsee. Ei sitten siellä pimeyden keskellä tartte miettiä, että jaksaako sitä lähteä harkkoihin vai ei. Päätin myös sen, että pimeimmän jakson läpi on lupa mennä niin, että tehdään vain pakollinen ja yhtään ei tartte olla inspiroiva tai luoda uutta. Lähinnä kaikenlainen pohdiskelu, keskustelu ja ideoiden muhiminen on ollut hyväksi. Sitten valon ja energiatasojen noustessa aletaan taas puuhastella ja toteuttaa niitä kaikkia pohdiskeltuja juttuja. Kyllä tuo marraskuu oli nihkeetä aikaa ihmiselle, kun niin oli pimeää ja väsynyt ilmapiiri, mutta ehkä sellainenkin kuukausi tarvitaan. Tuntuu sitten kaikki muut kuukaudet kivemmilta, kun on yksi ankeuttajakuukausi siellä joukossa.
Neela ja Aimé ovat myös asettuneet Rolloon tosi hyvin. Aimé ajoi ajokortin parissa kuukaudessa, löysi itselleen futisjoukkueen ja työpaikankin sai muutaman kuukauden sisään muutosta. Neela on nauttinut lumesta ja talviaktiviteeteista, vaan kyllä hän välillä miettii ääneen, että koska tulee se lämmin aurinko ja ei tarvitse pukea takkia. Päivitellään sitä usein Aimén kanssa yhdessä miten kaikki onkaan mennyt niin hienosti ja miten aika lailla kaikin mahdollisin tavoin meidän elämässä on tapahtunut suuri harppaus eteenpäin. Ihan vain ikkunasta ulos katsellessa voidaan nyt ihailla puiden latvoja ja ilta-aurinkoa, kun Dublinin kodin olkkarin ikkunasta katselimme vuosikausia kolmea roskapönttöä. Vähän itkettää ja naurattaa tuokin.
Tuntuupa kivalta taas kirjoittaa, mutta mikä parasta – sain vihdoin hyvän syyn laittaa nämä Emelien joulukuussa ottamat upeat talvikuvat interwebsiin.
Hei, mitä teille kuuluu nykyään? Aiotko vielä joskus kirjoittaa blogia?
Ihanaa, että ootte ja monen toive toteutui. ♡
<3