Häissä
Meillä oli suuri kunnia osallistua Kongolaisen kaveripariskuntamme hulppeaan hääjuhlaan. Olin odottanut tätä iltaa siksi, että luvassa oli yhdessäoloa Aimén kanssa, mutta myös siksi, että häät vaan ovat niin ihania ja Kongolaiset häät aivan omaa luokkaansa.
Tuore aviopari oli sanonut Tahdon aiemmin päivällä ja osallistuimme sitten vasta illan juhlallisuuksiin.
Kutsun mukaan coctail-tunti alkoi kuudelta ja tuoreen avioparin sisääntulo oli alkava kahdeksalta. Saavuimme paikalle seitsemältä ja paikalla oli kaksi muuta vierasta meidän lisäksi. Menimme taas samaan lankaan. Siinä odotellessamme ihastelimme säkenöivää juhlapaikkaa, joimme coctailit ja napsimme alkupalapöydän antimia. Hääpari saapui paikalle siinä kympin aikaan, kun muu juhlaväki oli saatu paikan päälle.
Olin tilannut Quiz nettikaupasta tämän huippumukavan, laskeutuvan ja sileänä pysyvän kukkamekon itselleni tätä juhlaa varten. Aion kantaa sen mukaani myös seuraavalle etelän lomalleni ja downgreidata sen kesäarkimekokseni. Tukan olin letittänyt kahdelle letille ja tupeerannut ne kahdelle ysärisykkyrälle. Luomiväriäkin laitoin, kun oli näin juhlalliset menot tiedossa. Irtoripsetkin olin hankkinut, mutta en kerennytkään niitä asetella paikoilleen siinä lähtötohinoissa.
Parin tanssillisen sisääntulon jälkeen pääsimme illallisen äärelle. Tarjolla oli ihan super maukasta kongolaista ruokaa: erilaisia lihoja, kalaa, mikate (munkkipalleroita), plantain ja riisiä. Lisäksi tarjolla oli raikkaita salaattiasetelmia ja hedelmiä. Jälkiruoaksi napostelimme karkkibuffan antimia. Ruokajuomaksi sai tilata listalta melkein mitä tahansa viinistä väkeviin. Tilasin rosé-viiniä ja Aimé skumppaa. Molemmille tuotiin pullolliset molempia ja muillekin juhlavieraille jaettiin pullo sitä sortimenttia mitä sinä iltana halusi siemailla. Katselin hetken ympärilleni, eikä pulloja näytetty jaettavan usean juhlavieraan kesken. Onneksi oltiin muistettu laittaa lahjakirjekuoreen tarpeeksi kahisevaa.
Juhlapaikka oli Dublinin lentokentän läheisyydessä oleva urheilukeskus, jonka sali oli vuorattu upeasti valkoisella kankaalla ja koristeltu erinäisin asetelmin.
Kongolaisissa häissä kaikki näyttää tapahtuvan tanssien: Sisääntulo, lahjojen antaminen, kakun sisääntulo, toinen sisääntulo, itse häätanssi totta kai ja välitanssiesitykset. Ja se on ihanaa!
Kaikki oli niin suurta ja kimaltelevaa. Monikerroksinen hääkakku saapui paikalle sädetikkuja täynnä. Kakku leikattiin, muttei sitä sen perästä sitten näkynytkään. Ehkä se todella ei ollutkaan syötävää, mitä hieman jo epäilin sen ulkomuodon perusteella. Niin hulppean näköinen se oli.
Lahjojen anto tapahtui niin, että musiikki soi ja hääpari vanhempineen seisoivat tanssilattialla ja vieraat asettuivat jonoon heidän eteensä. Yksitellen kukin vieras lahjoineen tanssahteli parin luo tavallaan, ojensi lahjan ja otettiin kuva. Tämä oli ainoa tilaisuus vieraille jutella hääparin kanssa, mutta toki vain hetken, sillä sata muuta odotti jonossa. Kierroksen viimeisenä ohjelmanumerona oli kirkkoporukan lahjan anto, joka oli ainakin kahden biisin pituinen tanssipiiri hääparin edessä.
Juhlat olivat niin kauniit, kimmeltävät ja hulppeat, että oli kunnia olla kutsuttujen listalla.
Meillä oli super mukava ilta, minkä kruunasi vielä seuraavan päivän pitkät unet, jotka Neelaa hoitamaan tullut työkaverini meille mahdollisti.