Sunnuntairetkellä rannikolla

  Sunnuntaina herätin Aimén näin: ”Honey, I have an idea!” Suoritimme aamutoimet sellaiseen leppoisaan sunnuntaitahtiin, pukeuduimme lämpimästi (haha, niinhän sitä luultiin) ja tepastelimme juna-asemalle. Nokkamme suuntasi kohti rannikkoa, Dun laoghairea. Sinne pääsee helposti paikallisjunalla ja 

Olimme viettäneet paljon aikaa kotona tämän viikon, joten raikas ilma ja uudet maisemat voisivat virkistää mukavasti. 

Pikkuneiti nukahti vaunuihin jo junassa. Näköjään hän pitää junalla matkustamisesta. 

 

Perillä meitä odotti pilvinen keli. Nälkä kurni jo vatsassa ja suuntasimme suoraan ruokamarkkinoille, jotka järjestetään joka sunnuntai. Sade yllätti meidät n. viiden minuutin välein ja street food annokset söimme seisten puun alla suojassa. Söin sushi-annoksen ja Aimén ranskiksia ja hampurilaista. Olin edelleen nälkäinen, joten hain vielä falafel lautasen mukaan. 

 

Eihän siellä markkinoilla voinut enää olla kun neljäs sade alkoi ja sormetkin olivat jo jäässä ja muutenkin paleli. Neela nukkui edelleen vaunuissa. Ilmeisesti sateen ropina ja liike rauhoitti kivasti. 

 

Astuimme sisään ensimmäiseen kahvilaan, joka vastaan tuli. Oli saatava kuumaa juotavaa. Kaakao ja kahvi lämmittivät mukavasti, mutta ajatus kotiin lähdöstä alkoi jo houkutella. 

Neiti heräsi vasta junassa n. kolmen tunnin unien jälkeen. Näköjään hän nukkuu vaunuissa niin kauan kun vain jaksan niitä lykkiä. 

Siitä huolimatta, että kastuimme ja palelimme sateessa, oli tämä pikkuinen reissu paikallaan. Ulkona sitä viettää oikeasti aikaa sen toisen kanssa, kun taas kotona se kännykkä tai läppäri on käytössä aivan huomaamatta pitkiäkin hetkiä. 

Illalla sain vielä kuulla ne ilahduttavat sanat: ”It was a good idea, honey.”