Etä sitä ja etä tätä – Yksi viikonlopun alku kuvina

Neelan sisäinen herätyskello soi hetkeä ennen minun kännykän kelloa, siinä seiskan jälkeen, ja hän mönkii meidän peiton alle kertoen, että ”there is a bee in my bed”. Siinä puoliunisessa tilassa se menee aivan täydestä, kunnes tovi myöhemmin Aimé varmistelee minulta, etten todella uskonut, mitä meidän pikku neiti aivan pokkana tuli kertomaan päästäkseen meidän väliin.

Sängystä noustaan taas aavistuksen liian myöhään ja täytyy pistää vähän vauhtia, jotta ehditään toimittaa kaikki aamutoimet ennen kouluun lähtöä. Puen päälle, haen Neelan vaatteet olkkariin ja laitan puuron kiehumaan; kaurahiutaleita, kauramaitoa, vettä ja chian siemeniä. Viikonlopun aikana pestään kaikki pyykit ja laitan yleensä Neelan kouluviikon asut valmiiksi, jottei niitä tarvi pohtia enää aamuisin. Avaan työkoneen. Puuro valmistuu ja Neelan puuroon heitän pakastemustikoita, jotta jäähtyisi nopeasti. Joskus muussaan banaania sekaan. Neelan syödessä teen hänelle kouluun eväät; yleensä juustovoileipää sekä hedelmiä.

Puuron jälkeen hampaiden pesun kautta pukemaan ja koulutielle. Olen alkanut kävelyn sijaan hölkkäämään nämä koulumatkat, niin tulee liikuttua myös niin, että sykekin vähän nousee. Koululle on matkaa n. 1km ja tämä keikka on hoidettu yleensä puolessa tunnissa. Jätämme pyörän ja kypärän telineeseen ja asetumme pääovelta lähtevään jonoon, johon on merkitty kahden metrin välein valkoisia palluroita. Vanhemmilla on maskit. Usein koulun seinällä seikkailee sellaisia sormen kokoisia etanoita, mutta nyt alkaa olla jo sen verran kirpsakka keli, ettei niitä taida enää olla. Siirrettiin niitä Neelan kanssa maasta sivummalle, ettei kukaan astu vahingossa niiden päälle. Jono alkaa liikkua, hali ja menoks. Jonollinen pikku ihmisiä kääntyy luokkaan johtavalle käytävälle ja lähden hölkkäilemään kotiin päin.

Keitän vettä ja surautan smoothien. Parahin aamukahvini syntyy Mild blend pikakahvista ja Oatlyn barista edition kaurajuomasta. Sekaan ripaus kanelia sekä puolikas teelusikallinen hunajaa. Smoothieen menee pakastemustikoita ja vadelmia, chian siemeniä, banaania, kauramaitoa ja pari taatelia.

Työskennellään Aimén kanssa keittiön pöydän äärellä, mutta palaverien aikaan toinen siirtyy makkariin. Läppärit on nostettu silmien tasolle välttyäksemme hartia- ja selkävaivoilta. Olemme tavanneet työpaikalla, joten työkamuna olo on tuttua ja tuntuu taas tosi kivalta, että voidaan höpötellä työpäivän aikana ja syödä lounastakin yhdessä.

Posti toi vihdoin Neelalle tilaamani adventtikalenterin. Se on tuollainen Disneyn kirjakalenteri, jossa on 24 Disneyn satua pienissä vihkoissa. Ajattelin käyttää näitä kansia myös tulevina jouluina, sillä valmiisiin taskuihin voi sujauttaa vaikka jouluisia aktiviteetteja tai vihjeitä yllätyksien sijainneista. Itselle tilasin tänä vuonna hemmottelua isolla rahalla ja tuhlasin Rituals:n kalenteriin. Kynttiloiden ja kosmetiikan yhdistelmä vaikutti kiinnostavalta. Mietin, että jos joitain tuotteita ei tule itse käytettyä, niin niitä voi sitten lahjoittaa eteenpäin. En malta odottaa joulukuun alkua, että päästään avaamaan luukkuja ja lukemaan ensimmäistä satua.

Lounaan jälkeen lusikoin jälkkäriksi Alpron suklaavanukasta. Ostin näitä pari päivää sitten Dunnesstores:sta ja tuli ihan lapsuus ja Jacky vanukkaat mieleen. Meillä ei näyttänyt kukaan muu välittävän näistä, joten kaikki neljä saan aivan rauhassa syödä itsekseni.

Yleensä Aimé hoitaa Neelan hakemisen koulusta, mutta tänään hänellä on palaveri vähän huonoon aikaan ja minä käyn heittämässä vielä toisen hölkän tälle päivälle. Ilma on onneksi kirpsakan aurinkoinen, joten ei edes harmita yhtään. Koulu on tällaisella uudella asuinalueella ja siellä tulee aina vähän sellainen fiilis, kuin olisi jossain elokuvan kulisseissa. En tiedä johtuuko siitä, että kävimme siellä kävelyillä joskus kun sitä vielä rakennettiin, eikä asukkaita vielä ollut minkään seinien sisällä.

Vanhemmat pönöttävät koulun etuoven edessä odottaen lasten jakoa. Jopa parin muun vanhemman kanssa olen jutellutkin muutaman kerran ja tänään kävellään yhtä matkaan yhden äidin ja lastemme kanssa kotiin päin. Neela juoksee syliin ja kertoo ylpeänä syöneensä ihan kaikki eväänsä.

Kotiin saavuttuamme Aimé lämmittää Neelalle lounasta ja minä siirryn iltapäiväpalaveriin makkariin. Sen loputtua vaihdetaan paikkoja Aimén kanssa. Minulle iltapäivät on yleensä vähän hiljaisempia töiden puolesta, joten saatetaan Neelan kanssa puuhastella jotain väritysjuttuja tai valmistella läksyjen tekoa.

Tällä viikolla kotitehtävänä on kerrata tähän mennessä opittuja kirjaimia ja niiden äänteitä kääntäen tällaisia itse askarreltuja kirjainlappusia lastan avulla. Lappusen käännettyään lapsi kertoo, että mikä äänne on kyseessä. Neelan yksi lempileluista, Hiiri, tuli myös tällä kertaa kääntöavuksi ja osasi hän hyvin niitä äänteitäkin. Tätä tehtävää videoin pätkän ja lähetin koulun käyttämän sovelluksen kautta opettajalle.

Aimé hoitaa Neelan iltapalat ja muut tänä iltana, sillä tänään meillä on kahden ystävän kanssa etäpikkujoulut. Tämän vuoden ensimmäiset pikkujoulut. Sovittiin, että ihan laittaudutaan ja ohjelmaakin oli valmisteltuna etukäteen.

Pikkujoulujen

Ensimmäinen ohjelmanumero oli valmistaa joulusuklaaseen dipattuja mandariineja. Jokainen oli hankkinut ainekset etukäteen. Joulusuklaa (levyllinen maitosuklaata ja 0.5tl piparkakkumaustetta) sulatettiin ja mandariinilohkot dipattiin sinne. Murustelin päälle pipareita hieman muistuttavia inkiväärikeksejä. Näiden annettiin jähmettyä jääkaapissa n. 20min. Super helppo tehdä ja super herkullisia!

Toisena ohjelmanumerona oli joulumusiikkivisa, jossa yksi soitti 15 joulubiisin alkusoiton ja kaksi koitti arvata mistä biisistä on kyse. Vaikka listalla oli tosi tunnettujakin lauluja, ei se missään tapauksessa ollutkaan niin helppoa arvailla.

Kolmantena ohjelmanumerona oli jouluinen kysely, jossa vastattiin jouluaiheisiin joko – tai tyyppisiin kysymyksiin. Kysymykset johtivat tietysti kaikenlaisiin joulumuistoihin ja niiden jakamiseen, mikä oli kans tosi ihanaa. Laitan tähän vielä ne kysymykset, jos joku haluaa käyttää:

Muovinen vai aito kuusi

Värikkäät vai kirkkaat valot

Perinneruoat vai modernit herkut

pukki vai ei pukkia

kirkko vai ei kirkkoa

paketoitavat vai aineettomat lahjat

joulukortit vai tekstaritervehdykset

jouluverhot vai samoilla mennään

joulusiivous vai perus viikkosiivous

piparit vai tortut

suklaa vai marmeladi

riisipuuro vai luumukiisseli

kuvakalenteri vai yllätyskalenteri

Ei yhtään lahjaa vai ei yhtään jouluruokaa

liköörisuklaa vai marsipaanisuklaa

Pikkujouluihin menossa – liian lyhyt hame vai rikkinäiset sukkahousut

Kaikki ruoat meni jollain tavalla pilalle vai tunnelma on todella kireä

Olimme kaikki kolme yhtä mieltä siitä, että etäpikkujoulut olivat todella onnistuneet ja sen johdosta kehtaan tämän etäjuhlien reseptin jakaa myös eteenpäin. Ja mikä kätevintä, näiden juhlien päätteeksi ei tarvinnut palella taksijonossa, vaan oma sänky on aivan muutaman askeleen päässä.

Lauantai-aamu aloitettiin itse tehdyllä mehulla ja pidemmän kaavan aamiaisella. Aimén työpaikalla oli joku terveysteemaviikko, ja he olivat lähettäneet työntekijöilleen laatikollisen hedelmiä, joita nyt koitettiin saada vähemmäksi mehustamalla. Tällä kertaa tein kahta eri väriä ja molemmat onnistui kivasti. Oranssiin laitoin porkkanoita, omenoita, appelsiinia ja sitruunaa. Vihreään taas laitoin lehtikaalta, limeä, ananasta, kurkkua ja omenaa.

Meillä on viikonloppuisin sellainen systeemi, että lauantaisin minä herään Neelan kanssa ja Aimé saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja sunnuntaina taas toisinpäin. Tänään Aimé saa mehu- ja kahvitoimituksen sänkyyn.

Ulkona sataa vettä, joten puuhastellaan Neelan kanssa värityskirjan ja lautapelin parissa.

Aamun sateen jälkeen saatiin iltapäiväksi aivan super kiva keli ja lähdettiin koko perheen voimin leikkipuistoon.

Paistoin välipalaksi vegaanisia pinaattilettuja. Neela suostui nyt vasta maistamaan ensimmäistä kertaa, sillä nämä ei ollutkaan mitä tahansa lettuja, vaan ”Super gekko muscle pancakes”(Pj Masks -juttuja).

Iltapäivällä soiteltiin videopuhelua Ritva-mummon 75-vuotissynttärijuhliin. Olispa ollut ihana olla oikeastikin paikan päällä, mutta videojuttu oli vallan toimiva myöskin.

Ilta vierähti sängyllä katsoen brittien sohvaperunoita, Goggleboxia, jonka huumori kolahtaa sekä minun, että Aimén huumorisuoneen ihan 100%. Toinen tämän hetken yhdessä seuraaamamme sarja on The Undoing, joka tarjoaa kuuden jakson verran jännitystä ja murhamysteerin ratkomista.