Helsingissä lomalla

 

Suomiloman päätteeksi vietimme muutaman yön Helsingissä veljeni Henkan ja hänen tyttöystävän Iidan luona majaillen. Viikonloppuun oli tehty pari suunnitelmaa, mutta aika rennoin ottein sitä aikaa siellä vieteltiin. 

P1010785new.JPG

Rovaniemi-Helsinki lento meni mutkattomasti ja yhtä mutkattomasti päästiin junalla keskustaan ja sieltä vielä Henkan luo. Oltiin Aimén kanssa uhottu, että ”me voidaan sitten tehdä ruokaa”, mutta niin sitä hetkeä myöhemmin oltiin jo tilattu Hesen sovelluksella ruokaa noudettavaksi. Puiston penkillä sitä sitten istuskeltiin ja mutusteltiin melkein reissun parhaimpia hamppareita (Rovaniemen Kauppayhtiöllä oli ne parhaat) ja tehtiin toimintasuunnitelmaa. Jälkiruoaksi kävimme vielä hakemassa Citymarketista herkkuja, kuten näitä herkullisia mokkapaloja.  

P1010812new.JPG

P1010837new.JPG

Lähipuistossa tulimme viettäneeksi tovin jos toisenkin ja se riitti oikein vallan mainiosti 2-vuotiaan viihdykkeeksi. Jätetään ne Lintsit ja Hoplopit sitten seuraavaan kertaan, kun kerran toinen on maailman eniten innoissaan puistosta löytyvästä pallosta. 

P1010901new.JPG

Yhtenä päivänä illallistimme Jätkäsaaressa sijaitsevassa Malaga bar:ssa. Tilattiin meille viidelle kolme erilaista pizzaa, jotka oli kaikki ihan tosi herkullisia. Nämä pizzat ovat siitä erityisiä, ettei niissä ole lainkaan tomaattikastiketta. Mielenkiintoinen makuelämys joka tapauksessa oli se. 

P1010923new.JPG

Perjantaina päivällä käytiin vähän turisteilemassa tuomiokirkolla ja torilla. Vedettiin siellä pienet kalakeitot housuilla episodit Neelan kanssa, mutta siitäkin selvittiin. Päivä oli vähän harmaa ja itse olin kai jo vähän väsynyt lomalainen. Ei siinä, oli kiva käveleskellä ympäriinsä ilman sen kummempaa agendaa. 

P1010876new.JPG

Perjantaina illalla meillä oli Aimén kanssa pikku treffit. Neela jäi leikkimään Henkan ja Iidan kanssa, kun me lähdettiin kahdestaan Lintsille hurvittelemaan. 

20180919_221256.jpg

Minua niin jännitti ihan jokaisessa laitteessa, paitsi siinä Lintsin kiertävässä junassa, jossa siinäkin taisi kuitenkin ihan vähän jännittää. Mehän oikein hankittiin rannekkeet molemmille ja kierrettiin kaikki mahdolliset laitteet, paitsi kummitusjunaan en vieläkään uskaltanut. Rakettia olin kaikki nämä vuodet vältellyt viimeiseen asti, mutta tällä kertaa päädyin siihenkin istumaan. 

Näin aikuisena sitä on tuo toleranssi vähän eri kuin silloin nuorempana. Ei kuulkaas tehnyt mieli enää juosta vuoristoradan jälkeen samaan jonoon uudelleen, vaan sitä oli vaan onnellinen, että selvisin siitä yhdestä kerrasta oksentamatta, pyörtymättä ja tippumatta junasta ulos. Parin laitteen jälkeen mietin, että oliko se todella minun idea, että otetaan ne rannekkeet. Nuoruuden muistojäljissä kun ei ollut mitään osviittaa tällaisista vapinoista, mitä tällä kertaa koin. Tärisevin raajoin astuin joka ikisestä laitoksesta ja härvelistä maan tasalle ja puhaltelin hyvää mieltä sisään ja pahoinvoinnin kaltaisia tuntemuksia ulos ja niin sitä taas mentiin seuraavaan laitteeseen pikku puhaltelun jälkeen. 

IMG-20180920-WA0003.jpg

Harmikseni Vekkula oli romahtanut aivan maan tasalle, mutta onneksi löytyi tällainen pieni pelletalo, joka yritti vähän ajaa sen saman asian. Aimé pyöritteli silmiään, kun niin innokkaasti siellä käveleskelin tärisevien ja pyörivien lattioiden päällä. Minulla oli niin turvallinen olo, kun ei mennyt pää alaspäin tai noustu taivaan rajoille vain tippuakseen sieltä kohta alas. 

Se vielä Lintsistä, että se vegepurilainen siellä Lintsiburgerissa oli ihan hirveä. Olisipa joku kertonut sen minulle ennen, kuin sen päädyin tilaamaan. 

P1010854new.JPG

Meillä oli lauantaina aamulla vähän brunssihommia, kun meidän serkku perheineen tuli Henkan luokse. Myös pikkuveljemme Miikka tuli Tampereelta isolle kirkolle meitä moikkaamaan. Harmi, kun en ehtinyt ottaa antimista kuvaa, mutta kukin voi kuvitella mielessään porkkala-ruisnappeja tuoreella tillillä, vuohenjuusto-meloni-pähkinäsalaattia, croissantteja, pastasalaattia, karjalanpiirakoita, patonkia ja sitruunakakkua. 

Lauantaina oli ne Helsinki Design hommat siellä Kaapelitehtaalla. Lähdettiin sinne Iidan kanssa ihan sillä tavalla, että ”otetaan vaan tää kymppi tästä messiin”. En ehkä ymmärtänyt arvostaa tätä messutapahtumaa ennen sinne menoa, mutta paikan päällä sitä oli ihan fiiliksissä niistä kaikista hienoista tavaroista mitä siellä katseen alle osui. Piti sitä korttiakin sitten vähän höylätä, kun löytyi niin ihania juttuja. Paljastan sitten tulevassa postauksessa, että mitä sieltä oikein lähti mukaan. 

Sunnuntai-aamuna meillä olikin sitten aikainen lähtö kentälle. Kiitti Miikka auton lainasta ja Henkka kyydistä. Vähän ylikiloja oli matkalaukussa, mutta onneksi kärryjen laukulla ei ole painorajaa. Siirrettiin sitten kaikki minun kosmetiikka juuri sinne kärrylaukkuun, joka sitten Dublinin kentällä ei sinne laukkuhihnalle sitten päätynytkään. Siellä oli ihan kaikki meikit, joita käytän ja omistan. Ei edes ripsivärin jäänteitä tai meikkivoidepaakkuja ollut missään kodin kaappien perukoilla ja seuraavana päivänä oli töihin mentävä. Valmistauduin jo henkisesti elämäni ensimmäiseen meikittömään työpäivään, jossa udeltaisiin että olenko kipeä vai mikä homma. Onnekseni laukku oli kuin olikin ollut samalla lennolla, ja se tuotiin meille kotiin vielä samana iltana. Huh. Reissun ainoa jännitysmomentti ja sekään ei sitten ollut kovinkaan paha. 

Sain koko Suomi-loman ajan lainata Henkan ja Iidan Olympus kameraa. En melkein kestä, miten ihana sillä oli kuvata ja näin jälkeenpäin ihastella oikeasti laadukkaita kuvia. Että kiitti vielä siitä 🙂 Sellaisen hankin kyllä vielä pian itsellenikin. 

Mutta oli oikeasti niin ihana ja onnistunut Suomi-loma meillä, että vieläkin hymyilyttää 🙂 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *