Hetkiä arjesta
Viime viikolla tehtiin vaunulenkki hieman normaalireitistä poiketen. Päädyimme kirkolle, jonka yhteydessä on hautausmaa. Yhden haudan edustalla oli ilmapalloja. Ikinä en ole ennen sellaista nähnyt. Ilmapallot toivottivat hyvää syntymäpäivää. Haudalle oli tuotu paljon kukkia. Hauta kuului tytölle, joka oli menehtynyt 22 vuotiaana. Itku oli lähellä, vaikken tyttöä tuntenutkaan.
Hetkeä myöhemmin huomasin kaksi huppupäistä jäbäleissonia kävelevän pyöräparkkia kohti. Ei ollut pojilla puhtaat jauhot pussissa, vaan iso sorkkarauta oli siellä heillä. Valitsivat he siitä pyörärivistä sopivan ja alkoivat hommiin. Kävelin vaunujen kanssa tien toisella puolella pois päin ja olin kuin en huomaisikaan. Ei tarvinut minun sankariksi alkaa, sillä hetkeä myöhemmin leidi autosta tööttäili pojille ja he juoksivat karkuun. Nainen kai soitti poliisille ja jäi kytikselle. Kävelin tietä pitkin kotia kohti ja pojat nousivat sieltä rantapolulta autotielle, jossa heitä odotti autokyyti. Huristelivat pois ja pääsivät pälkähästä. Toivottavasti eivät kerenneet saada lukkoa katkaistua ja omistaja löysi pyöränsä palattuaan. Pitääkin olla tuollaisia idiootteja!
Viime aikoina olen leiponut paljon sämpylöitä. Aina leivon sillä samalla ohjeella, mutta aina ne silti maistuvat eriltä. Joka kerta on myös vatsa ilmaa täynnä, kun näitä pitää maistella ainakin viisi uunituoreena. Ovat kivaa vaihtelua täysjyväpaahtikselle. En malta odottaa, että pääsen pian Suomeen syömään kauraleipää ja rieskaa.
Kaivoin syys- ja talvikenkiä esille ja putsailin niitä hieman. Olivat olleet vähän tunkkaisessa kunnossa siellä kassissaan koko kesän. Talvitakitkin pesin. Pesukoneeseen laitoin villakangastakit ja untuvatakinkin. Kuivuriinkin heitin ne, kun en malttanut odotella aurinkoista päivää, että saisin ne ulos kuivumaan. Meidän asunnossa kun on vaatteiden kuivaus sisällä kielletty. Se lukee ihan sellaisessa kirjeessä. Eivät menneet miksikään ne takit. Toki tulivat puhtaaksi. En silti suosittele näin tehtävän, kun en teidän pesukoneiden tehoja tunne.
Aloitin jo kirjoittamaan pakkauslistaa Suomen reissua varten, joka pian koittaa. Jos jollain on antaa vinkkejä, että miten menetellä pukeutumisen suhteen näin talvikeleillä vauvan kanssa matkustaessa, niin huutaa ”hep”. Lentokentälläkin kun joutuu välillä pihan kautta menemään koneeseen ja siellä tuulessa odotella. Sitten kävellään pitkiäkin matkoja portilta ulko-ovelle hikivanan valuessa selkää pitkin. Että mitä ihmettä oikein pitää pukea päälle itselle ja vauvalle?
Netflixissä on dokumentti nimeltä Good hair. Suosittelen kaikkia katsomaan sen. Se kertoo afrohiuksista ja niihin liittyvästä bisneksestä: aineista, lisäkkeistä, peruukeista ja suorien hiusten ihannoinnista. Kaikista karmeinta oli nähdä kun pienen tyttölapsen hiuksiin levitetään relaxeriä, eli suoristavaa ainetta. Tyttö itse ei edes välittänyt tästä toimenpiteestä, vaan äitinsä oli hänet siihen tuoliin tuonut. Monet naiset kuvailevat Relaxerin vaikutusaikaa suunnilleen näin: ”polttelee, polttaa, POLTTAA, vielä vähän, NYT PESE TÄMÄ ***** NOPEASTI POIS”. Limutölkkikin syöpyi pois siinä aineessa. Ei tulla tätä ainetta laittamaan lähellekään tyttäreni hiuksia. Hänellä tulee olemaan maailman kauneimmat hiukset juuri sellaisena kuin ne hänelle luonnostaan suodaan. Mielelläni niitä letitän ja rusetteja niihin ripustelen.