Hotellilomalla Dublinin rannikolla
Marraskuussa lockdown meiningeissä varasimme meille hotelliviikonlopun. Meidän kuudes vuosipäivä osui sopivasti perjantaille, ja päätimme olla tuon koko viikonlopun hotellissa. Jo kahtena edellisenä vuonna olimme viettäneet tämän joulukuun viikon Gran Kanarialla ja sen sijaan tänä vuonna viikko vaihtui viikonlopuksi. Vähän viileämpiin maisemiin mentiin, mutta meren äärellä oltiin kuitenkin.
Dun Laoghaire on söpö pieni rannikkokylä, jonne pääsee kätevästi paikallisjunalla Dublinin keskustasta etelään alle puolessa tunnissa. Dun Laoghaire mainitaan myös PS. Rakastan sinua -elokuvassa, vaikka yhtään kohtausta paikan päällä ei kuitenkaan ole kuvattu.
Kylän pääkadulla on kivasti pubeja, ravintoloita ja yksi ostoskeskuskin. Aina sunnuntaisin siellä on järjestetty ruokamarkkinoita, josta löytyi paikallisia kasviksia ja hedelmiä sekä erilaisia kansainvälisiä take away -ruokia. Tämä tunnistettava sataman ”uloke” on oiva paikka käydä sunnuntaikävelyllä ja haistella raikasta meri-ilmaa.
Meillä kävi hyvä tuuri säiden puolesta, sillä lauantaina saatiin käydä kävelylenkki ja leikkipuistoilut auringonpaisteessa. Kävelyreitin varrella oli soma pieni pehmiskioski, josta nappasimme mukaan tuota ei-niin-talvista herkkua. Neela oli tästä aivan pähkinöinä ja pyysi useaan otteeseen ottamaan hänestä ja jädestä kuvia.
Roayl Marine hotelli sijaitsee ihan keskustassa ja sen ikkunoista on upea merinäköala. Olemme yöpyneet siellä joku vuosi joulun aikaan ja olihan se tunnelmallinen.
Yllätykseksemme meille järjestyi Neelan lisäpetiasioiden ansiosta astetta komeampi ja isompi huone, joka kiitollisena otimme vastaan. Oli kattokruunua, kultaisia kylppärin yksityiskohtia ja televisio, jota meillä kotona ei ole, mutta jota koko rahan edestä kyllä nyt tapitettiin molempina iltana. Vuosipäivän kunniaksi kilisteltiin punaviintä, nautiskeltiin take away hampurilaisateriat ja irlantilaisia naposteltavia, joita Aimé oli saanut joululahjaksi työnantajaltaan aiemmin samalla viikolla.
Siinä Neelan nukkuessa, televisiosta visailuohjelmaa katsoessamme oltiin samaa mieltä siitä, ettei voisi tätä kuudetta vuosipäivää paremmin viettää. Oltiin niin onnellisia, että päätimme tehdä tämä pieni reissu. Niin hienosti ollaan oltu kuuliaisia ja pysytty kotona, eletty rajoitusten mukaan ja selvitty super hienosti tästä vuodesta ja sen tuomasta ihan uudenlaisesta arjesta. Voihan se olla, että juuri sen kotona yhdessä vietetyn ajan ansiosta tuntuukin, että just nyt tässä näin on hyvä olla ja kaikki on hyvin.
Ensimmäisen yön jälkeen Neela mönki meidän viereen ja ilmoitti, että ”mennään kotiin”, mutta päivän leikkipuistojutut ja sen sellaiset kuitenkin tuntuivat olevan hänen mieleen ja jäi mielellään vielä toiseksikin yöksi.
Hotellin joulukoristeet olivat niin upeasti laitettu. Neelan kanssa ollaan ihasteltu koulumatkan varrella talojen jouluvaloja ja hotellissa varsinkin kävimme niitä useaan kertaan fiilistelemässä.
Lähdin käymään pikku kävelyllä pääkadulla siinä alkuillasta. Sielläkin oli ihanasti kaikki valot ripusteltu ja oli jotenkin niin tunnelmallista. Ruokakaupassa ja Sostrene grenessä piipahduksen jälkeen kävelin takaisin päin ja kirkon kellotkin alkoi soida.
Lopuksi haluan vielä esitellä tämän super innovatiivisen lavuaariratkaisun, josta innoistuin jotenki ihan liikaa tuolla hotellissa. Osana allasta on saippuateline, joka valuttaa ylimääräisen veden suoraan lavuaariin, jolloin ei tarvitse koskaan putsailla sellaista mähmäistä muovista saippuatelinettä. Tehdäänköhän tällaisia enää?