Ihana päiväkoti
Neiti on nyt ollut päiväkodissa parin kuukauden ajan ja olen niin onnellinen, että kaikki on mennyt niin sujuvasti siellä. Kun etsimme sopivaa päivähoitopaikkaa, kävimme tutustumassa ainoastaan tähän yhteen, jossa neiti tällä hetkellä on, sillä siinä ei tuntunut olevan mitään vikaa.
Olihan minulla kaikenlaisia ennakkokäsityksiä täkäläisistä päiväkodeista. Olen kuullut siitä, kuinka lapset eivät pääse pihalle koko päivänä, tädeillä ei ole ”omilta hommiltaan” aikaa olla lasten kanssa ja lapset katsovat televisiota ja tapaturmista ei kerrota vanhemmille. Kaikki nämä ennakkoluulot ovat karisseet pois. Vauvahuoneen lasiovien takana on turvallisen oloinen takapiha, jonne lapset pääsevät hyvällä ilmalla leikkimään. Meidän neiti aivan innoissaan konttailee siellä menemään kun saa mahdollisuuden. Tädit ovat läsnä lapsille ja tuntevat ne hyvin. Tapaturmien sattuessa kirjataan tapahtumat lapulle ja annetaan vanhemmille allekirjoitettavaksi.
Sijainti on ihan huikea meille, sillä sinne kävelee vähän reilussa viidessä minuutissa. Aamuisin päiväkodin johtaja, todella mukava kolmen lapsen äiti, tervehtii iloisesti ja kehuu kuinka hienosti neiti pärjää. Aamuvuorossa oleva vauvahuoneen hoitaja ottaa neidin syliinsä ja riisuu häneltä ulkovaatteet pois kehuen ”aren’t you the best girl, little cutie”. Jätän pikkuisen repun ja kantorepun penkille, josta ne siirretään jonnekin minulle vielä tuntemattomaan paikkaan, josta hoitaja ne sitten iltapäivällä ojentaa meidän mukaan. Vilkutan neidille moimoit ja hyvällä tuurilla saan hymyn ja kuninkaallisen vilkutuksen vastaukseksi.
Lähden töihin, jossa voin seurata neidin puuhia pitkin päivää sovelluksen kautta. Sinne kirjataan ylös syömiset, juomiset, vaipan vaihdot ja unet. Ladatuista kuvista näen, kuinka neiti maalaa, leikkii palikoilla tai askartelee. Sovellus on ihan mieletön keksintö, joka takaa vanhemmille mielenrauhan päivän aikana. Sen avulla voin myös päätellä miksi neiti ei esim. syö tai on levoton kotona.
Vauvahuoneessa on maksimissaan neljä last yhtä hoitajaa kohti. Yhdelle seinälle on koottu lasten perheiden kuvat, jotka ovat tarpeeksi alhaalla lasten nähtävillä. Tarjolla on paljon leluja ja turvallinen ympäristö pienten puuhailuille. Huoneesta on kulku vaipanvaihtohuoneeseen, josta ikkunan läpi näkee isoon huoneeseen. Lapsille on jokaiselle oma pinnasänky, jonne on voinut viedä unilelun tai oman peiton. Huoneessa soi rauhallinen musiikki ja se on täysin pimennetty. Neiti ei vain tunnu malttavan nukkua kovin pitkään hoitopäivien aikana. Itseasiassa juuri eilen itse päiväkodin johtaja kertoi ohimennen, kuinka Neela ja hänen kaveri ovat nukkumaan mennessään höpötelleet toisilleen sängyistään seisten pinniksen reunoilla, mutta teeskentelevät sitten nukkuvaa hoitajan astuessa huoneeseen.
Lapset saavat päivän aikana ainakin viisi ateriaa. Aamiaiseksi tarjotaan puuroa, välipalaksi hedelmää ja leipätikkuja, lounaaksi yleensä jotain lihaa, perunaa ja kasviksia ja välipalaksi voileipäkeksejä tuorejuustolla tai papuja tai hedelmiä. Kahden viikon menu toistuu. Olen merkinnyt kieltolistalle kaiken, missä on sokeria, kuten maustetut jogurtit, hillot, jäätelön ja murot. Myös lehmän maito pysyy kieltolistalla. Katsotaan, milloin aletaan hölläämään otetta sokerin suhteen, mutta lehmän maidon haluaisin edelleen pitää siellä navetoissa vain.
Aimé on kertoi minulle eilen siitä, miten hän on luonut minusta kunnioitettavan äitihahmon hoitotädeille. Kerran hän oli unohtanut ottaa tuttipullon mukaansa, enkä voinut pumpata maitoa seuraavalle päivälle. Tästä ei oikeasti koitunut suurta ongelmaa kenellekään, mutta hän kertoi hoitajille saaneensa kuulla asiasta kotona. Hoitajat olivat olleet kauhuissaan. Eräs päivä hän oli tarkistanut neidin repun sisältöä ennen lähtöä ja hoitaja oli jo panikoimassa, että onhan siellä nyt varmasti kaikki, ja Aimén täytyi hieman rauhoitella tätiä. Aiméltä oltiin kysytty synttärijäätelön tarjoamisesta neidille, johon hän oli antanut hieman epäilevän ilmeen ja sanonut, että ”you need to ask THE MOTHER”. Mielellään pidän yllä tätä tarkan äidin kulissia itsekin. Tai no, kulissi ja kulissi…
Neiti tuli hetki sitten yhden vuoden ikään. Sinä aamuna vauvahuoneen oveen oli ripustettu glitterein koristeltu plagaatti, jossa luki että ”Happy 1st birthday Neela”. Päivän juhlallisuuksia ei ole vanhemmille avattu sen kummemmin, mutta kovasti neiti oli ollut hymyileväisellä tuulella koko päivän.
Iltapäivällä vastassa on tyytyväisen näköinen pikku neiti, joka konttaa ovensuulle minua tai Aiméa vastaan. Yhtenä päivänä hän oli juuri pihalla leikkimässä, eikä olisi millään halunnut lähteä isänsä matkaan. Minusta se on todella hyvä merkki siitä, että neiti oikeasti tykkää olla hoidossa ja tuntee olonsa turvalliseksi. Iltapäivävuorossa oleva hoitaja on mukava tumma leidi, joka kutsuu neitiä ”my shadow / the boss”. En sitten tiedä, mitä neiti siellä sitten kujeilee päivisin. Tämä hoitotäti on kertonut, kuinka Neela on kaikkien lemppari ja tulee kenen kanssa tahansa toimeen. Lähtiessä äidin tai isän sylistä vilkutellaan ”royal wave” tädille ja täti sanoo vilkuttaen ”see you tomorrow little princess”.