Ihana ystäväviikonloppu

 

Torstaina saapuivat Aino ja Saana meille Dubliniin kyläilemään pidennetyn viikonlopun viettoon. Tytöillä ei taida olla Dublinin reissuilleen muita vaatimuksia, kuin päästä silloin tällöin Dunnestoresiin ruokaostoksille, mikä on aika söpöä. Olin saanut töistä ylimääräisen lomapäivän ”reippauspalkintona” ja päätin käyttää sen perjantaina, niin pääsin tyttöjen kanssa Dublinin keskustaan tunnelmoimaan kesämeininkejä. 

Ensitöiksemme kävimme tankkaamassa Ashling hotellin aamiaisella vatsamme täyteen, josta jatkoimme Penneysille pikku ostoksille. Olimme sopineet lounastreffit Aimén kanssa ja kävimme hänen työpaikan viereisessä Freshiii-nimisessä paikassa pitämässä huolen, ettei nälkä pääse yllättämään. 

Lauantaina aamiaisen jälkeen suuntasimme puistoon ihan liikaa vaatteita päällemme puettuna. Ei sitä meinaa uskoa, että välillä voi täälläkin olla ihan kesäinenkin keli. Neela pysähtyi poimimaan puhalluskukiksi muuntuneita voikukkia matkan varrelta ja hitaasti, mutta varmasti etenimme puistoon keinumaan, josta matka jatkui Lidliä kohti. Yllätyksekseni neiti on alkanut vilkuttamaan ohikulkijoille.  

Tämä on niin ihana kuva, etten kestä! Lauantaina illalla oli kaupunkireissu osa kaksi, jolloin kävimme ihan oikeassa ravintolassa syömässä ja menimme teatteriin. Cactus Jack’s -ravintola yllätti oikeasti maukkaalla vegehampurilaisella. 

The Titanic -musikaali yllätti meidät maalaiset, nimittäin luulimme, että näemme Rosen ja Jack:n tarinan lavalla ja lopuksi soi My heart will go on. Yhtään ainoaa tuttua säveltä ei kuultu, mutta kapteeni kovasti näytti tutulta, mitä nyt sieltä halvimmilta paikoilta, katon rajasta näki. Ajattelisin, että esitys on sellainen kompakti paketti faktoja ja tarinoita, mitä Titaniciin ja sen matkustajiin liittyy. Sellainen esitys, joka pitää Titanicin muistoa yllä ja kertoo sen tarinaa niillekin, jotka eivät ole siihen aikaan eläneet. 

Oikein mukava elämyshän tuo teatterissa käynti aina on. Meillä kaikilla vain taisi mennä muutama puheenvuoro vähän ohi ja niitä sitten paikkailtiin kotimatkalla toinen toisillemme. Toki vanhahtava kieli ja kaukainen etäisyys näyttelijöistä saattoi vaikuttaa asiaan. 

Tytöt toivat tullessaan Neelalle katuliituja, joilla sitten sunnuntaina päästiin taiteilemaan. Itse sain mielettömän ihanan tuoksuiset kaksi Madaran palasaippuaa ja Suomi-herkkuja. Kuin voikin olla niin innoissani saippuasta, mutta nykyään todella olen! Oli vegaanista ja luonnon raaka-aineista valmistettua. En keksi juuri mitään sopivampaa. 

Neela ehti tässä lyhyessä ajassa kiintyä Ainoon ja Saanaan niin, että heidän kauppareissun aikana neiti kerkesi huolestua, että ”is Aino gone?” Ilmeisesti Neelalle he ovat yksikkö nimeltä Aino :D He varmaan muistavat Neelan valokuvakirjat nyt ulkoa etu- ja takaperin, kun neiti niitä niin kovasti esitteli. 

Pian nähdään taas!