Kaksi vuotta sitten…

muutin Dubliniin. Näin se kutakuinkin meni:

Maaliskuussa 2014 se alkoi: projekti ulkomaille muutto. En ollut vielä silloin päättänyt kohdetta sen tarkemmin. Tiesin haluavani kokea ulkomailla asumisen ja sitä kohti aloin toimia. Voitte varmaan kuvitella ne listojen määrät mitä kirjoittelin pitkin kevättä. 

Päätin lähdön ajankohdaksi Lokakuun 2014, johon oli hyvä tovi aikaa valmistella lähtöä: päästä eroon omaisuudestani, irtisanoutua vaatemyyjän työstä ja laittaa jäihin oma toiminimi kampaajana. Sain työpaikan asiakaspalvelutehtävään kansainväliseen firmaan Dublinissa. Oli luottavainen mieli lähteä, kun ainakin elanto olisi taattu.

 

1169971_807699072613971_915966958_new.jpg

kuva pinterestistä

Jo muutaman vuoden omillaan asuneena oli minulle kertynyt hyvä saalis kaikenlaista huonekalua, astiaa ja vaatetta. Halusin päästä mahdollisimman paljosta eroon myymällä ja lahjoittamalla tavaraa eteen päin. Lopulta jäljelle jäi muutama laatikollinen astioita, sekalaista tavaraa, vaatteita ja pari huonekalua, jotka jäivät vanhempieni luo. Joitakin edellä mainituista kuljettelen vieläkin pikkuhiljaa tänne Dubliniin ja osa pääsi pikkuveljen matkaan ensimmäiseen omaan asuntoonsa. Kaikenlaisesta sälästä eroon pääseminen oli todella puhdistavaa. En kiinny kovin herkästi mihinkään tavaraan, niin siinä mielessä se oli minulle suht kivutonta. 

10727408_359851324180728_1304272987_new.jpg

Lähtöpäivä lähestyi ja pakkailu kesti päiviä, ellei jopa viikkoja. Yhteensä kolme lentoa Rovaniemeltä Dubliniin sujui yhtä aikaa jännityksen, haikeuden ja innostuksen sekaisissa tunnelmissa. 

Saavuin Dublinin keskustaan, jossa olin sopinut tapaavani hostin, jonka olin löytänyt couch surfing -sivustolta. Hän oli nuori irkku mies, ainoa, joka vastasi sohvapyyntööni. Olin selaillut hänen profiilejaan sekä couch surfing -sivustolla, että facebookissa ja niiden perusteella hän vaikutti hieman sisäänpäin kääntyneeltä ja oudolta. Se oli otettava mitä saatiin, valinnanvaraa ei ollut. 

Odottelin hostia keskustan Starbucksissa suuren teekupin äärellä kaikkine laukkuineni. Aivan mukavaksi tyypiksi osoittautui hän ja sainkin luvan asustella hänen olkkarissaan niin kauan kunnes löytäisin oman vuokrahuoneen.  

 

10731719_851475578217176_1569350843_new.jpg

Loppuviikon tutustuin uuteen kaupunkiin, ostelin adapteria ja kännykkäliittymää ja asetuin taloksi sinne olohuoneeseen. Vielä oli lämmintä säätäkin ja kävin jopa hölkällä pelkässä topissa ja shortseissa. Soittelin paljon Suomeen pitääkseni perheen ja ystävät ajantasalla kaikesta hässäkästä.

 

1389987_440950679377839_1266654092_new.jpg

Pääsin jopa tyhjentämään matkalaukkuni sisällön vaatetelineeseen Ikean reissun jälkeen. 

 

10727735_770062163067656_780596164_n.jpg

Työt alkoivat maanantaina ja olin pyytänyt hostia käymään bussireitin kanssani läpi autolla edellisenä iltana. Huvittaa tämäkin näin jälkeenpäin. Aika pian meillä kuudella uudella työntekijällä alkoi tekninen koulutus. Siellä tämä kampaaja/vaatemyyjä sitten ihmetteli, että mitä ihmettä oikein teen täällä teknisten laitteiden keskellä. Ihan oikeasti olin yllättynyt, vaikka tiesin mihin firmaan olin työpaikan saanut. Siellä sitä sitten opeteltiin teoriaa laitteista, jotta osaisin sitten neuvoa asiakkaita puhelimitse. En ymmärtänyt sitä sanastoa edes suomeksi, niin voitte kuvitella miten yli hilseen tämä oppi meni englanniksi. 

Aika pian sain oman työkoneen ja työpöydän. Se oli niin siistiä! En ollut koskaan työskennellyt toimistossa. Nähnyt vain elokuvissa jakkupukuisia toimistotyöläisiä tärkeänä ja kiireisenä. Työilmapiiri osoittautui rennoksi ja työstäkään ei tarvinut kantaa suurta taakkaa mukanaan kotiin lähtiessä. Tykkäsin!

10724620_287206788149988_2006436516_n.jpg

 

Jotta pystyi saamaan palkkaa, oli oltava PPS numero. Sen jonottaminen kesti jotain puoli päivää, mutta onneksi olin varautunut menemään paikan päälle heti aamusta. Oli hankittava myös pankkitili ja muistaakseni sen saamiseksi oli oltava osoite. Lopulta nämä kaikki pakolliset paperihommat sujuivat aika mukavasti.

10727672_527953103974384_43709874_new.jpg

Uusi kaupunki tuntui kodikkaalta ja koettavaa oli paljon. Etenkin vaatekauppa-apajat olivat mieleeni ja kulutunkin paljon vapaa-aikaani ostareilla. 

Eipä osannut nuori nainen silloin kuvitella mitä kaikkea tulevat kaksi vuotta tuovat mukanaan: maailman ihanimman poikaystävän, täydellisen tyttövauvan ja uusia ystäviä. Ihan vain muutaman tuossa sivulauseessa mainitakseni 😉 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *