Kolme viikkoa kuplassa

Siellä vauvakuplassa nimittäin. 

Ensimmäiset päivät sairaalasta paluun jälkeen olivat kummallisia. Ensimmäisen kerran omassa suihkussa käynti oli itkuinen. Päässä niin paljon ajatuksia, etten tiennyt mistä aloittaa. Oli huolehdittava aivan pienestä vauvasta, omasta synnytyksen jälkeisestä kehostaan, vitamiineista, lääkäriajoista, kipulääkkeiden ajoituksista, syntymätodistuksista ja rekisteröinnistä. 

Hetki kerrallaan oli edettävä ja hetkessä elettävä. Päivät kuluivat todella nopeasti ja yötkin menivät nukkuessa ja vain pariin kertaan imettäessä. Ei ole liioin väsymystä havaittavissa, kun on nukkunut myös päiväsaikaan vauvan kanssa. 

Pikkuinen hymyili jo kolmantena päivänään ensimmäisen kerran. Vahingossa tietenkin, mutta niin ilahduttavaa se oli silti. Kerran hän jo kääntyi kyljelleen selältään. Sekin kai vahingossa vain, sillä sitä ei tapahtunut enää toista kertaa. Nyt kahden viikon vanhana hän nousi sylissään ollessaan käsiensä varaan. Ensi viikolla voidaan varmaan jo lähteä puistoon potkimaan palloa 😉

Suuren osan päivästä hän nukkuu. Välillä täytyy syödä ja vaihtaa vaippa. Iltaisin sitten itketään ja etsitään hyvää oloa useiden vaipanvaihtojen ja imetyskertojen välillä. 

Työnjako on mennyt sujuvasti niin, että minä syötän ja Aimé vaihtaa vaipat. 

Isyysloma loppui keskiviikkona ja pari päivää yksin vauvan kanssa on sujunut mukavasti. Vielä vaatii totuttelua, mutta uskon pärjääväni. 

Vaikka olemmekin olleet yhdessä Aimén kanssa vasta puolitoista vuotta, on ollut ihana huomata kuinka sujuvasti kaikki on vauvan hoidon kanssa mennyt.