Kusipäitä ja päivän pelastajia

Dublin bussien kuljettajat nimittäin. Heillä on tämä ihme sääntö, että saavat ottaa vain yhdet lastenvaunut kerralla bussiin ja seuraavien vaunujen täytyy olla taitettuna kokoon. Kai se on joku turvallisuusriski, jos niitä on kahdet vierekkäin. Hyvin mahtuvat kyllä rinnakkain, tilan puutteesta ei ole kyse. 

Asuinaluellamme on todella paljon lapsia ja koti-ostari-välillä on melkeinpä aina vaunut bussissa. Irlannissa on yleisesti ottaen todella paljon lapsia, ja he istuvat rattaissa yllättävänkin pitkään (väitän, että melkein kouluikään asti). Ei siis ihme, että vaunupaikan vapaana oloa saa aina jännittää. 

Meidän Bugaboot ovat kyllä kokoon taitettavat, mutta en mitenkään pysty ottamaan vauvaa pois ensin kopasta, sitten irroittaa koppa ja nostaa vaunut säilytyspaikkaan. Kaikki tämä tietysti liikkuvassa bussissa ja vauva kainalossa. Jos joku tietää miten tämä onnistuu vain kahdella kädellä, saa kertoa minulle.

Kerran annoin tilan toisille vaunuille, kun näin perässä tulevan toisen bussin, johon pystyin hypätä. Siellä olikin yhdet vaunut jo sisällä, mutta siitä huolimatta kuski näytti vihreää valoa ja kiittelin kovasti tilaisuudesta. Hyvin mahduimme kaksien vaunujen kanssa siinä olemaan. Pari kertaa on sattunut tällainen mukava kuski, joka on ottanut kahdet vaunut kyytiin. Se on tietysti tuurista kiinni.

Kerran sain puhuttua jo sisällä olevan äidin taittamaan omat rattaansa, jotta sain omani kyytiin. Olihan tämän lapsi ensinnäkin hereillä ja toisekseen n. viisi tai kuusi vuotta vanha. Naisella oli kaksi alle kouluikäistä lasta mukana ja he alkoivat valmistautua bussista poistumiseen hyvissä ajoin ennen pysäkkiään olevissa liikennevaloissa. Nainen sai istutettua toisen lapsensa rattaisiin toisen ollessa niiden takana, kun bussi teki äkkijarrutuksen punaisiin liikennevaloihin. Koko seisova porukka heilahti ja toinen lapsista kaatui lyöden päänsä/kasvonsa rattaiden alaosaan. Itkevä lapsi herätti kuskin huomion ja kysyipä hän äidiltä jospa tytöllä oli kaikki ookoo. Lapsi huutaa kainalossa ja äiti vastaa ”yeah she’s grant!”,  tarkoittaen, että kaikki ookoo. Itsehän olisin antanut kuskin kuulla kunniansa, mutta mitäpä se olisi auttanut. Eipä voi kusipäätä enkeliksi muuttaa. 

Yhdellä ystävälläni on astetta reilumman kokoisen rattaat, jossa on paljon mukana kuljetettavaa tavaraa. Hän oli astumassa lähes tyhjään bussiin kun kuski oli ilmoittanut, että on rattaat tatettava kasaan. Rattaat kun vievät taitettuna yhtä ison tilan kuin ei taitettuna, oli tämä vain turhaa työtä. Nukkuva lapsi oli herätettävä ja istutettava bussin penkille rattaiden ollessa taitettuna vieressä rattaille tarkoitetulla istumapaikalla! Myös pyörätuolipaikka oli ollut koko matkan tyhjillään. Äly hoi älä jätä.

Toinen ystäväni oli myös taittanut kasaan omat vaununsa ja lähtenyt alle vuoden ikäinen lapsi sylissä kävelemään bussin käytävää pitkin istumapaikoille, kun bussi oli lähtenyt liikkeelle tarpeettoman nopeasti. Ystäväni oli jopa hieman horjahtanut kävellessään, kun ei osannut olettaa kuskin olevan niin ajattelematon.

Mielestäni bussikuskien olisi hyvä huolehtia matkustajien, etenkin lasten, turvallisuudesta tällaisissa tilanteissa. Näin teki meidän kuski eilen. Lähdimme keskustaan kantorepun kanssa, ilman vaunuja. Tämä on hyvin kätevä tapa liikkua vauvan kanssa kun mukana on molemmat vanhemmat. Hoitohommelit minulla selkärepussa ja vauva Aiméllä kantorepussa. Bussissa oli alakerran istumapaikat täynnä, joten menimme yläkertaan. Bussikuski odotti pysäkillä liikkumatta niin kauan kunnes olimme kaikki turvallisesti istumapaikoillamme yläkerrassa. ”That was lovely”, totesin. 

d42af6bc-df2a-4b0f-a9b1-1316117c2fe8new.jpg

Parhaaksi keinoksi välttää tämä bussi-vaunu-stressi on lähteä pysäkille hyvissä ajoin, jolloin olen ensimmäinen sisään pääsijä. Keskustaan mennessä hyppään junaan, johon saa mennä niin monien vaunujen kanssa kun vain sisään mahtuu. Pidän huolen, että mikäli haluamaani bussiin ei pääse, en myödästy mistään, vaikka joutuisinkin odottamaan seuraavaa. 

Okei, mahtuu tänne vielä yksi tarina eräästä kanssakulkijasta. Eilen olimme palaamassa kotiin ostarilta, jonka pysäkillä odottelee yleensä useammat vaunut ja paljon ihmisiä. Menimme pysäkille hyvissä ajoin, tarkistin vaunutilanteen ja huokaisin helpotuksesta, että olemme ainoat vaunulliset sillä pysäkillä. Asetuimme kahden katoksen väliin, juuri siihen pysäkin tolpan kohdalle, johon bussi yleensä pysähtyy. Bussi saapui, kaikki vaikutti hyvältä, ei vaunuja sisällä. Takavasemmalta kurvaa vanhempi rouvashenkilö vaunujen kanssa ja ilmoittaa naurahtaen, että he ovat olleet pysäkillä ennen meitä!!! Ja mitä vielä! Totesimme Aimén kanssa mutisten, ettei kyllä nähty pysäkillä heitä kun saavuimme, mutta rouva piti huolen, että kiilasi bussille meidän ohi. Kylläpä ketutti! Onneksemme seuraava bussi tulikin jo parin minuutin päästä, ja se kurvasi reitillään tämän edellisen ohi, joten rouva pitäkööt tunkkinsa siellä hitaassa bussissa. Toivottavasti siellä haisi pistävä hiki! 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *