MINIMALISMIMAANANTAI / Korjataan

Olin jo tosi lähellä uusien juoksutrikoiden ostamista, kun niihin tuli reikä. Ajattelin, että hyvä syy hankkia vihdoin uudet. Olihan nämä olleet minulla jo yli viisi vuotta aktiivisessa käytössä. Vähän kyllästytti ehkä, vaikka ihan tavalliset mustat olivat. Uudet houkuttelivat. Ei sitten kuitenkaan tullut otettua asiakseen, eikä pikku reikä niin paljoa haitannut, että olisin alkanut saman tien korjaushommiin.  

Eräs ilta poikaystäväni otti revenneet housunsa syliinsä ja etsiskeli ompelusettiä. Olin luvannut nuo housut korjata jo kuukausia, kun kerta minulla semmonenkin taito on. Siinä hän sitten otti neulan ja langan ja alkoi tikkaamaan reikää umpeen. Vähän siinä annoin vihjettä miten aloittaa ja meinasin jo ottaa koko korjauksen haltuuni, mutta annoin hänen kuitenkin tehdä sen itse. Koska jo vähän pääsin vauhtiin, niin kaivoin tyttäreni vaatelaatikoista muutamia reikäisiä ja pikku korjausta vailla olevia vaatteita esiin ja hetken kuluttua siinä istuimme vierekkäin korjauspuuhissa poikaystäväni kanssa. 

Sain paikattua minun vanhoista revenneistä Leviksistä tyttärelle taas käyvät pöksyt, lyhennettyä hänen uuden kesämekon olkaimia ja kursittua hänen repun olkaimenkin taas paikalleen. Omat trikoonikin sain taas ehjäksi. Ja mitä tähän kaikkeen meni aikaa, oli aivan naurettavan vähän siihen nähden, mitä olin asiaa vitkutellut. Hävettää vähän. 

Voisi tästä eteen päin kerätä korjattavia juttuja yhteen ja sitten aina silloin tällöin istua alas ja tehdä niistä käypää kamaa käyttöön.