MINIMALISMIMAANANTAI / Koti ilman televisiota

Minun kotiin on aina ennen kuulunut televisio. Kun olin muuttamassa lapsuuden kodista omaan asuntoon, otin varman päälle ja ostin television jo ennen kuin vuokrasopimus oli allekirjoitettu. Pitäähän nyt kotona televisio olla. 

Rovaniemellä asuessani tein kahta eri työtä ja koitin pitää vähintään yhden vapaapäivän viikossa. Päivät olivat pitkiä ja täynnä asiakaskohtaamisia. Kotiin tultuani tyhjensin jääkaapin sisältöä lautaselle ja asetuin mukavasti sohvalle nokka kohti televisiota. En muista odottaneeni mitään tiettyä ohjelmaa. Odotin vain sitä, että voi vain olla ajattelematta mitään. Tuijottaa televisiota katsomatta sitä. Vaihdella kanavalta toiselle keskittymättä kunnolla mihinkään tiettyyn ohjelmaan. Siinä ne illan viimeiset tunnit kuluivat ennen kuin oli aika mennä nukkumaan. 

Dubliniin muuttaessa asuin vuokrahuoneessa erään pariskunnan asunnossa. Minun aluetta oli oma huoneeni, mutta kylppäri, olkkari ja keittiö olivat yhteistä tilaa. Oikeastaan ne olivat pariskunnan tiloja, joita vähän aina lainasin. Kotona ollessani vietin suurimman osan ajasta omassa huoneessa, eikä olohuoneen television äärellä tullut oltua juurikaan. Seurasin (ja seuraan edelleen) suomalaisia ohjelmia netistä kuin paikallisia sarjoja. 

Muutimme aika pian Aimén kanssa yhteen omaan vuokra-asuntoon. Asunto oli valmiiksi kalustettu, mutta televisiota siihen diiliin ei kuulunut. Ajattelimme hankkia sen sitten kun olemme hieman asettuneet uuteen asuntoon ja tv:tä tärkeämmät hankinnat on tehty. Kotona vietetty aika kului yhdessä kokkaillen ja jutustellen. Pian huomasimme, ettei televisiolle ollutkaan tarvetta. 

Olen huomannut, että on televisiottomassa kodissa on paljon hyviä puolia. Netistä näkee juuri ne ohjelmat ja elokuvat, jotka kiinnostaa. Ja mikä parasta: ilman mainoskatkoja. Mainoksen uhriksi on selvästi pienempi mahdollisuus joutua ja välttyä houkutuksilta. Jos televisio on jatkuvasti päällä, sitä tulee katsottua aivan huomaamatta useitakin tunteja päivässä. Suurimmaksi osaksi ne tunnit ovat täynnä ohjelmia ja mainoksia, joita et ole itse valinnut katsovasi. 

Se, että sohvalta ei näe televisiota, on hiljaisuus täytettävä jollain ja tällä tavalla aivan huomaamatta tulee keskusteltua miehen kanssa. On melkeimpä mahdotonta keskustella toisen kanssa, jos nokan edessä pyörii ex-sinkkuja unelmahotellisaarella, poikamiestyttöjä bb-talossa ja bilettäjähottiksia huviloiden husseissa. 

Silloin, kun kyläilemme kavereiden luona tai yövymme hotellissa, on televisio poikkeuksetta auki. Pakko myöntää, että silloin sekä minä, että mies olemme nokat kiinni ruudussa. On pakko nähdä jokainen mainos ja kilpailla keskenään arvauskisailuohjelman sanontoja. Yleensä näinä hetkinä kuulen miehen suusta huokauksen: ”I miss tv”. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin mainitsee, että pärjäämme hyvin ilmankin ja tunnen sen taistelun mikä hänen sisällään käydään ja hän sanoo ”NO tv in our house”. Nyt saattaa kuulostaa siltä, että minä olen se tyränni, joka tämän näköradion tuoman ilon kieltää, mutta kyllä se yhteinen päätös on.