MINIMALISMIMAANANTAI / Lapsen lelut
Mietin jo silloin vauva-aikana, että milloin vanhempien oikein kuuluu hankkia lapsellensa leluja. Minkälaisia leluja oikein tarvitaan, vai tarviiko niitä oikeasti ollenkaan? Jos nyt ostaisin yhden lelun, niin mistä tiedän, että lapseni pitää siitä ja leikkii sillä? Miten voin olla varma, ettei rahani mene hukkaan?
Olen erittäin huono lelujen ostaja, minkä koen olevan hyvä juttu, kun taas vaatteiden hankinta on minulle paljon helpompaa ja mieluisampaa puuhaa.
En muista yhtään, että mistä kuulin käsittestä perjantailelu, mutta olin aivan ihmeissäni. Hankitaanko joillekin lapsille todella joka ikinen perjantai uusi lelu?
Yhtenä päivänä TKmaxx:ssa ollessamme neiti löysi hyllyiltä leluja, joista hän selvästi piti. Hän alkoi painella nappuloita ja lelusta kuului kivoja ääniä. Hän leikki sillä hetken ja siirtyi seuraavan lelun pariin. Hän sai leikkiä niillä jonkun tovin, jonka jälkeen lähdimme kaupasta. Totesin, että ”olipas kiva lelu, laitetaanpas se takaisin paikoilleen ja lähdetään”. Haluan opettaa hänelle, että kaikki mitä näkee ja mistä pitää ei ole tarvetta ostaa ja omistaa itse. Voi ihailla kauniita ja mielenkiintoisia tavaroita, mutta niitä ei tarvitse haalia itselleen.
Meidän lapsuuden naapurin lapset saivat joululahjaksi kaikkia niitä mainoksissa näkyviä pelejä ja leluja, joilla sitten kävin heillä leikkimässä. En kokenut, että minunkin täytyy saada se kotiini, kun se kerran on saatavilla siellä naapurissa.
Olen itse ostanut lapselleni alle viisi lelua tässä 2.5 vuoden aikana. Suurin osa hänen leluista on saatu ystäviltä ja sukulaisilta syntymäpäivänä ja jouluna. Kirjoja olen toki ostanut aina Suomessa käydessäni, sillä haluan lukea lapselleni suomenkielisiä tarinoita.
Nyt jouluksi olemme harkinneet hankkivamme neidille nukkekodin. Sen uskon olevan varsin pitkäikäinen lelu. Itsehän olen tästä aivan innoissani, sillä olen jo suunnitellut tekeväni vähän pintaremonttia pieneen taloon ja sisustavani sen modernisti mustavalkoiseksi. Että lapset pois tieltä, äiti leikki nyt ;) Lopullisen varmuuden tähän ostopäätökseen toi se, että neiti on viime aikoina päätynyt leikkimään nukkekodilla aina, kun sellainen on ollut tarjolla.
Jos miettii, että lapsi saa aina muutaman lelun sekä syntymäpäivänään, että jouluna, kasvaa niiden määrä hurjasti ihan jo yhdenkin vuoden aikana. Eikä pelkästään omana syntymäpäivänä, vaan myös kavereiden syntymäpäivänä lapsi saattaa saada mukaansa lisäystä leluvalikoimaansa niiden yllätypussukoiden myötä. Niin sitä sitten äidit ja isät päätyvät raapimaan päätään, kun pitäisi saada se kaikki tavara mahdutettua kodin uumeniin. 2-vuotiaan kanssa ei oikein vielä voi harrastaa konmaritusta, mutta joitain ihan vauvaleluja olen laittanut pois.
Neidin kaikki lelut ovat aina mahtuneet noihin kuvassa näkyviin kahteen koriin. Hän meni jo alle 1-vuotiaana päiväkotiin, joka on täynnä leluja ja viihdykkeitä, joten ajattelimme, ettei niitä samoja tarvitse silloin kotona olla.
Toki nyt on vielä helppo tilanne, kun 2-vuotias ei itse vielä pyydä uusia leluja itselleen, joten ei tarvitse koko ajan kieltäytyä. Ajattelen sen niin, että jos jotain kovasti haluaa, voi sen sitten toivoa synttäri- tai joululahjaksi. Neidillä on kätevästi syntymäpäivä toukokuussa, jolloin tämä aika on ikään kuin puolen vuoden välein. On hyvä, että mielihaluja ehtii pohtia jonkin aikaa, sillä ne voivat muuttua moneen kertaan ennen h-hetkeä. Kyllähän itsekin haluan koko ajan kaikenlaista, mutta jos saan valita niistä vain yhden tai kaksi puolen vuoden välein, täytyy sen asian silloin olla todella harkittu ja toivottu.
Minkälaisia ajatuksia teillä herää lasten leluista ja niiden hankkimisesta? Ostatteko niitä mielellään, vai ovatko usein rahan hukkaa?