MINIMALISMIMAANANTAI / Pois silmistä, pois mielestä

Sattuipa eteeni sellainen video, jossa kerrottiin näistä vaatekaupoista, jotka ottavat vastaan käytettyjä vaatteita. Videossa oli tutkittu sitä, että mihin nämä ryysyt ja rätit sitten oikein päätyvät. Esim. H&M ottaa vastaan ihan mitä tahansa kangaspalasia, jotka voivat olla rikkinäisiä tai tahraisiakin, sillä heidän mukaansa niiden materiaalia käytetään uusien vaatteiden valmistukseen.

Ajatushan on aivan kiva, sillä uusiokäyttöhän on aina hyvä juttu, vai mitä? Todellisuudessa kierrätykseen menevät vaatteet ovat useiden eri materiaalien sekoitusta, jolloin niiden uusiokäyttö hankaloituu. Vaatteita tulee todella suuria määriä, eikä niitä kaikkia kyetä käyttämään hyödyksi. Näin ollen niitä päätyy tuonne maille ja mannuille muiden roskien joukkoon.

Homma haiskahtaa vähän siltä, että tässä on kyse vaateketjun omasta navasta, eikä niinkään ympäristöstä. Nopea trendien vaihtuvuus ja heikot materiaalit saavat ihmiset ostamaan lisää sillä verukkeella, että “voinhan sitten heittää tämän kierrätykseen”. Aikamoinen temppu vaateketjulta. “Valmistamme teille hajoavia vaatteita, mutta hei, tarjoamme sentäs paikan minne viedä ne kun niin käy! Että tervetuloa uudelleen ja taas uudelleen meille ostoksille. “

Olen itsekin kantanut monet pussukat keräyspisteelle ostarireissun yhteydessä. Kinkkisintä tässä on se, että en todellakaan ollut keksinyt näille vaatteille käyttöä meillä kotona, eikä tahraisia ja reikäisiä vaatteita kehtaa antaa kavereille, joten johonkin ne oli vietävä, että saan omiin kaappeihin tilaa. Siitähän minimalismissa on kyse, että poistetaan silmistä ne tavarat, jotka eivät tuota iloa käytännöllisyyden tai kauneuden vuoksi.

Ristiriitaista on, että saadakseen itselleen täydellisen autuaan tilan, jossa on vain iloa tuottavia asioita ympärillä, on ensin heivattava niitä ylimääräisiä asioita jonnekin. Tämä on yksi syy, miksi oma luopumisprosessi onkin ollut niin hidas, sillä on otettava vastuu jo ostamastaan tavarasta ja sen lopullisesta sijoituspaikasta. Ei ole olemassa paikkaa, johon voi dumpata käyttökelpoiset ja melkein roskaa muistuttavat tavarat ja joku siellä sitten tekee jaotteluhommat puolestasi. Mielestäni sellaista pidä ollakaan. Kun sen tavaran on niin helposti sieltä kaupasta pystynyt kotiinsa kantamaan, niin on aivan hyväkin, että joutuu vähän miettimään, että mihin se kelpaisi sitten, kun itse ei enää sitä tarvitse. Tästä ajattelutavasta on hyötyä silloin, kun tekee ostopäätöksiä vaatekaupoissa.