MINIMALISMIMAANANTAI / Yhden illan juttu

IMG_1038new.JPG

Muistan silloin 18-vuotiaana, kun huomasin vaatekaapissa onton kohdan. Olin täysi-ikäinen ja ovet olivat avoinna baareihin. Minulla ei vain ollut yhtään baaripaitaa. Baaripaita olisi jotain fiinimpää kuin arkipaita, useimmiten väriltään musta ja siinä pitäisi olla jokin twisti, jolla se erottuisi niistä muiden baaripaidoista. Tällaisia vaatteita kertyi varmasti usean nuoren naisen komeroihin. Niitä käytettiin sen yhden kerran, sillä seuraavalle kerralle oli hankittava uusi. Baaripaidat ja baarivaatteet eivät juurikaan sopineet muuhun tarkoitukseen. Jos baaripaita oli otettu arkikäyttöön, ei sillä ollut enää paluuta juhlaan. 

Nämä yhden illan vaatteet eivät ole pelkästään baaripaitoja, vaan myös häihin vieraaksi -mekkoja, rippimekkoja ja synttäripuseroita. Voi, kuinka monta yhden illan mekkoa omasta kaapistani löytyykään. Rippijuhlat, ylppärit, ystävän häät, veljen ylppärit, joulu, ristiäiset, baby showerit. Kaikissa edellämainituissa juhlissa olen edustanut uudessa mekossa, kengistä ja asusteista puhumattakaan. Kaikki nämä mekot ovat päässeet käyttöön vain kerran. 

Jos laskisin esimerkiksi mustien pillifarkkujeni käyttömaksun niin, että hinta jaettaisiin jokaiselle käyttökerralle, jäisi hinnaksi varmaan euro taikka kaksi. Farkut maksoivat alle 50€ ja olen käyttänyt niitä viime elokuusta lähtien vähintään kerran viikossa. Halvaksi tulivat ja hinta halpenee jokaisella käyttökerralla. Entäs niiden kaikkien mekkojen kertahinta sitten? Niinpä!

Juhlavaatteet ovat varmasti niitä epäekologisimpia ja antiminimalistisia vaatekappaleita, joita vaatekaapeistamme löytyy. Ostin esimerkiksi omiin baby showereihin uuden mekon ja siihen sopivan bleiserin ainoastaan ajatellen sen sopivan tähän tilaisuuteen. Kuvittelin pitäväni mekkoa myöhemmin kesällä sitten arkena, mutta eihän se istunut ilman vatsaa ollenkaan ja sen lisäksi tuntui liian juhlavalta siihen vauva-arkeen. Ja se bleiserikin on ihan liian kirkkaan värinen minun makuuni. Eikä siinä vielä kaikki! Tätä asua aikaisemmin olin ostanut yhden toisenkin mekon samaan tilaisuuteen, mutta se ei vain tuntunut enää hyvältä vaihtoehdolta parin päivän silmäilyn jälkeen. Siellä se hengarissa nyt roikkuu hintalappuineen odottaen sellaista hetkeä, että se tuntuisi taas hyvältä vaihtoehdolta. Tiedän kyllä jo nyt, että sitä päivää ei tule, mutta en raaski poiskaan laittaa hyvää mekkoa. 

Minimalismin vaikein kohta minulle on juuri tämä shoppailuvietti, joka vetää minua ostoskeskuksiin magneetin lailla. Annan itseni nauttia shoppailusta, mutta ehkä siihen voi luoda muutaman säännön, jotta vältyttäisiin näiltä yhden illan jutuilta. Ehkä näitä seuraavia kohtia noudattamalla pääsen taas askeleen lähemmäksi kapselivaatekaappia:

  • Kirjoitan ostoslistaa tarvittavista vaatteista esimerkiksi puhelimen muistiin sitä mukaa kun niitä tulee mieleen
  • Makustelen listaa pitkään, jolloin erotan todelliset tarpeet ja ”olis kiva” -jutut
  • Listaa makustellessa voin vertailla hintoja netissä ja odottaa alennuksia
  • Juhliin yritän löytää omasta kaapista päälle pantavaa. Jos ei millään löydy, niin kaverilta lainaksi. Vihoviimeisenä vaihtoehtona kaupasta sellainen, jossa todella näen potentiaalia myöhemmälle käytölle.
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *