Neelan synttäriviikko
Meidän ihana pikku neiti täytti jo kolme vuotta. Itse synttärijuhlia vietettin aika pienesti, mutta viikon sisään oli menoa ja meininkiä vaikka minkälaista.
Neelan kummisetä Antoine lensi Ranskasta meille pariksi päiväksi. Hän löysi tällaisen sisäleikkipuiston aika meidän läheltä. Sellainen aarre ihan kävelymatkan päässä on ja me ei oltu kuultu siitä aiemmin. Neelalle tämä oli aivan eka kerta paikassa, jossa saa kiivetä, hyppiä ja laskea liukumäkeä sydämensä kyllyydestä ilman, että tarvii koko ajan varoitella terävistä kulmista tai kovasta maasta. Tuonne mennään ehdottomasti toisenkin kerran.
Oikeana synttäripäivänä päiväkodissa laulettiin Neelalle onnittelulaulu ja kuvioon kuuluivat myös jäätelötötteröt. Hän sai vielä mukaansa tätien askarteleman kortin. Äitini saapui Dubliniin iltapäivällä ja haimme Neelan yhdessä päiväkodista. Neela ja mummi saivat viettää laatuaikaa kahdestaan, kun me vanhemmat olimme töissä. Itse sairastin flunssaa vähän reippaammin pari päivää ja sain liittyä heidän seuraan kotioloihin. Helatorstain sain töistä vapaaksi ja lähdimme pikku retkelle suklaatehtaalle.
Butlersin suklaatehtaalle matkustimme meiltä reilun tunnin päähän parillakin eri bussilla. Ovella meille vieraille annettiin valkoiset takit puettavaksi ja kierros sai alkaa. Neelan takki hipoi lattiaa, mutta ylpeänä hän kantoi kaapuaan kierroksen loppuun asti.
Aluksi pääsimme katsomaan lyhyen videopätkän yrityksen perustamisesta maistellen samalla pieniä palasia suklaata. Videon jälkeen oli pieni huone hoitamassa museon ominaisuutta, ja siellä sai lueskella seinällä olevia infotauluja suklaan valmistuksesta ja tehtaan historiasta. Tässäkin kohtaa jaettiin konvehdit.
Tämän jälkeen pääsimme kurkkaamaan itse tehtaan toimintaa ylätasanteen ikkunoiden läpi. Minulle kiehtovin osuus oli nähdä, kun konvehteja pakattiin neljän työntekijän voimin ah niin ihanan järjestelmällisesti konvehtirasioihin.
Kierroksen paras osuus koitti sen lopussa, kun pääsimme koristelemaan suklaanorsut valkosuklaalla. Samalla sai siemailla kaakaota ja syödä konvehtia. Neela oli niin keskittyneenä toteuttamassa taiteellista näkemystään. Norsut sai sitten totta kai ottaa kotiin mukaan.
Tehdaskierrosliput saa ostettua etukäteen netistä sopivaan ajankohtaan. Kierros kannattaa tehdä viikolla, jolloin näkemistä on enempi, sillä tehtaassa ei ole viikonloppuna toimintaa.
Suklaisen aamupäivän jälkeen kävimme vähän TKmaxx:ssa pläräämässä vaatteita, jonka jälkeen siirryimme lounaalle Milanoon. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä mozzarellapizza oli aivan taivaallisen maukasta.
Perjantaina me päästiin Aimén kanssa deiteille keskustaan. Illallistimme 10 Fleet street hotellin ravintolassa, johon olin etukäteen hankkinut kupongin Groupon:n kautta. Kolmen ruokalajin illallinen fiinissä ympäristössä oli oikein mukava kokemus. Ruoka oli oikein maukasta, muttei mitään makujen ilotulitusta. Oli kuitenkin ihana päästä nauttimaan ravintolan tunnelmasta hyvän seuran ja viinilasillisen äärellä. Yön vietimme hotellissa, jossa myös Neela ja äiti olivat meidän viereisessä huoneessa. Aamiaista nautittiin rauhassa ja käväisimme vielä ennen kotimatkaa hakemassa synttärijuhlia varten pari kakkua Marks&Spencers:ltä.
Lauantaina vietimme sitten Neelan synttäreitä pizzojen, kakkujen ja hedelmäcoctailtikkujen äärellä. Äitini ja ystäväperheemme olivat juhlistamassa meidän kanssa rennoissa merkeissä. Neela sai paljon ihania lahjoja, joita oltiin lähetetty meille postissa, verkkopankissa sekä meidän ja muiden tänne päin matkustavien mukana lentolaukuissa.
Hän sai lahjaksi kaikkea mukavaa puuhasteltavaa, kuten palapelejä, kirjan, puuhakortit, muistipelin, vesivärit, tarrakirjan ja värityskirjan väreineen. Sai hän myös päällepantavaa: ystävän lapsen pieneksi jääneitä vaatteita (näitä toivottiin), t-paitaa, housua, shortsipukua ja sukkahousut. Ainoa lelulahja taisi olla kauko-ohjattava auto. Saipa hän myös vilkkuvat lenkkarit, joista itse haaveilin lapsena.