Omaa aikaa
Vaikka minusta tuli äiti, en lakannut pitämästä asioista, joista pidin ennen sitä. Kävin ostoksilla yksin, aivan rauhassa. Yksin se oli parasta, kun sai poukkoilla kaupasta toiseen juuri niin nopeasti tai hitaasti kun halusi.
Myös tässä äitiysloman aikana on tuo ostoskeskus tullut tutuksi, mutta vauvan ja vaunujen kanssa liikkumiseen liittyy aina muutama muuttuja: Bussit ja vaunut (otsaryppyni ovat syventyneet tästä yhtälöstä), vaunuissa viihtymätön vauva, nälkäinen vauva, vaipan vaihtoa vaativa vauva ja väsynyt, mutta liian utelias nukkuumaan -vauva. Muistan ne ensimmäiset reissut kun suorastaan juoksin kaupasta toiseen ja olemaan valmiudessa syöttämään heti kun vaunuista kuuluu pienikin inahdus. Aloin kaipaamaan hetkiä, kun pääsee aivan itsekseen hyörimään kaupoille.
No, eilen se sitten kävi toteen! Olin pumpannut maitoa pakkaseen n. viikon ajan. Aina silloin tällöin pienen pussillisen laitoin jääkaapin kautta pakkaseen. Lauantaina kokeilimme, miten tämä pakastettu maito uppoaa neidille ja se oli menestys! Hurraa! Viikon ajan olin myös kirjoittanut ostoslistaa ja jopa miettinyt sen reitin mukaan, miten kuljen suuren ostoskeskuksen läpi, mahdollisimman hyvin aikani hyödyntäen. Kuulostaa jo minunkin korviin hieman neuroottiselta, mutta se oli oikeasti aika hyvä idis.
Ennen suurtakin suurempaa tapahtumaa pääsin testaamaan yksin oloa jo lauantaina Bridget Jones -leffan tahtiin. Ystävä tyttärineen saapui ostarille, jossa he hoitivat asioitaan Neela mukanaan sillä aikaa kun minä kävin ostamassa Bootsista aamiasta/lounasta ja menin nauttimaan sen elokuvateatteriin. Leffa oli viihdyttävä ja neiti oli pärjännyt hyvin tätien kanssa. Parin tunnin annos omaa aikaa ladattu!
Sunnuntai koitti ja Aiméa hieman mietitytti olla neidin kanssa niin monta tuntia kahdestaan, mutta totta kai se tulisi menemään hyvin. Olin itsekin samojen ajatusten äärellä silloin, kun isyysloma loppui. Takaisin lähtötunnelmiin: olin viimeistä syöttöä vaille valmis, mutta neiti vain nukkui ja nukkui. Bussin lähtö lähestyi ja Aimé rohkaisi minua lähtemään, niin tulen sitten vielä hyvissä ajoin takaisinkin. Tarkistin ovella, että minulla oli varmasti kaikki mukana ja vaatteet päällä, oli niin kevyt olo. Kysyin vielä, että ”onko tämä nyt aivan ookoo, että tällä tavalla vain menen näin”. Oli se kuulemma tosi ok! Nousin bussiin, kiipesin yläkertaan maisemapaikalle ja kaivelin laukkuani hermostuneena.
10min myöhemmin saavuin ostarille ja operaatio talvivaatteet&joululahjat alkoi. Sain kotoa päivityksiä, että hyvin menee ja maito maistuu. Evekin soitteli Suomesta ja oli niin ihanasti hengessä mukana!
Tunnit kuluivat aivan super nopeasti, kassit alkoivat painamaan ja nälkä kurnimaan. Oli aika palata kotiin suuren saaliin kanssa. Väsynyt, nälkäinen ja onnellinen äiti saapui sateen saattelemana kotiin ja sai ovelle vastaan maailman ihanimman hymyn ja lämpimän halauksen. Nyt on ihana fiilis kun on omaa aikaa tallennettuna kuvitteelliseen purkkiin ja joululahjojakin saatu hankittua näinkin hyvissä ajoin. Kohta pääsee jo paketoimaan!