Aamulla herättyäni käyn suihkussa, jonka vesi on lämmitetty ajastimen avulla. Toisen kylpyhuoneen suihkun lämpötilasäädin ei toimi, joten vettä on pitänyt lämmitää juuri oikea aika, jotta se ei ole kiehuvan kuumaa tai liian viileää. Tuon juuri sopivan lämmitysajan löytämiseen meni muutama viikko, jonka aikana muutama liian kuuma ja liian kylmä suihku tuli koettua. Sen toisen suihkun vesi taas tulee niin kovalla paineella, että käy ihan kipeää.
Molemmat kylpyhuoneet sijaitsevat keskellä asuntoa, joten en voi avata ikkunaa, jotta kosteus pääsisi pois. En voi myöskään avata makuuhuoneen ikkunaa, sillä se unohtuisi auki koko päiväksi. Jätän kylppärin ja makuuhuoneen ovet auki, jotta kosteus ei jäisi muhimaan makuuhuoneen ja kylpyhuoneen välille.
Täytän filtterikannun vedellä ja odotan, että vesi laskeutuu, jotta voin kaataa sitä vedenkeittimeen lämmitääkseni teeveden. Vesi fitterin kautta siksi, ettei se kerrytä kalkkia keittimen pohjalle. Mikäli ehdin, tiskaan myös edellisillan astiat, kun se vesi on vielä lämmintä. Eipähän tarvitse lämmittää sitä enää uudestaan iltapäivällä pelkästään tiskejä varten. En toki nosta astioita kuivauskaappiin, sillä sellaista täällä ei ole, vaan tiskipöydän viereen hankitulle astiatelineelle.
Meikkaan, puen päälle ja syön aamiaista. Turha laittaa tukkaa, sillä kostea ilma ja painuminen kypärän alla pilasi sen joka tapauksessa.
Nappaan pyörän olohuoneesta mukaan ja lähden polkemaan töihin. Pyörämme varastettin pihastamme pari kuukautta sitten, joten nyt niitä säilytettään olohuoneessa. Sellainen oma erillinen varastotila tai taloyhtiön pyörävarasto olisikin ihan luksusta.
6,5km pyöräilyn jälkeen lukitsen pyöräni toimiston pihaan toivoen, että se on siinä vielä päivän päätteeksi. Työpöytäni äärellä kääriydyn vilttiin ja pysyn siellä lounaaseen asti. Sisällä toimistossa on varmaan yhtä kylmä kuin ulkonakin. Ainoastaan tuuli ja sade eivät ole häiritsemässä työn tekoa.
Lounaalla lämmitän mikrossa omat eväät, sillä työpaikan lounasvalikoima on hieman rasvainen ja kyseenalainen minun makuuni. Ihmettelen edelleen, että joidenkin lounas todella on täytetty paahtoleipä, pieni pussillinen sipsejä ja limu. Samaan aikaan Suomessa lounasravintoloiden seiniä koristavat lautasmallijulisteet ja ruokailijat laskevat proteiinin, hiilihudraattien ja kaloreiden määriä.
Iltapäivällä voinkin kuoriutua viltin alta ja tuntea kuinka veri kiertää sormissani ja näppäimistön näpyttely sujuu sulavasti. On aika pyöräillä salin ja kaupan kautta kotiin.
Kuntosalilla on pari teiniä tepastelemassa ympäriinsä napapaidoissaan. Näen heidän käyttävän vähän stepperiä. Nuori nainen näppäilee puhelintaan samalla kun liikuttelee jalkojaan jalkaprässissä. Näyttää kevyeltä. Puolalaisella miesporukalla näyttää olevan taas hauispäivä. Oma motivaationi on siis löydyttävä muualta kuin näistä tyypeistä.
Suuntaan ruokakauppaan. Teemme ruokaostokset Lidlissä, koska se nyt vaan on halpa ja siinä kotimatkan varrella. Ajattelin leipoa viikonloppuna muffineja. Etsin vaniljasokeria ja tummaa kaakaojauhetta. Ei löydy, joten tyydyn vanilja-aromiin ja lisää-vain-kuuma-vesi -tyyppiseen kaakaojauheeseen.
Siinä missä Suomen maitohyllyt laajenee laajenemistaan, on meidän Lidlin valikoima aina se sama. On kokomaitoa, vähärasvaista maitoa, ranskankermaa, kermaa ja kermaviiliä. Niin kauan kuin siellä myydään luomumaitoa eurolla litra, olen aivan tyytyväinen.
Uusavuttomille keittiöihmisille on täällä tarjolla valmisruokien lisäksi kuorittu ja pilkottu banaani muovirasiassa, keitetyt kanamunat, keitetty pasta, valmiit popcornit ja vatkattu kermavaahto. Eipä se mitään, näin minä Suomessa käydessäni valmiiksi murskattua keksimurua, että ei voi syyttää pelkästään Irlantia moisista höpökeksinnöistä.
Kotiin päästyäni laitan pyykit pyörimään ja ripustan ne kuivumaan. Nostan ne hetkeksi ulos, ennen kuin alkaa taas satamaan vettä. Kuivuvat ulkona hieman nopeampaa ja mieluiten pidän sen kosteuden siellä ulkona kuin sisätiloissa. Pyykkejä kuivatellaan yleensä se pari päivää, mutta menepä pesemään kengät! Siinä meni ainakin viikko, ennen kuin ne olivat kuivat, olivatpa ne sitten ulkona tai sisällä.
Meni kauan ennen kuin totuin tähän kosteuteen. Vaikka hiukset kuivaisi föönillä, jää niihin silti sellainen lähmäinen fiilis. Voi sitä tunnetta Suomessa lomaillessani, kuin vielä neljännenkin päivän jälkeen hiukset eivät tuntuneet yhtään likaisilta, mutta ne oli pestävä vain siitä ajatuksesta, etten ollut pessyt niitä neljään päivään.
Kaksi parasta asiaa tästä kosteudesta olen löytänyt. Ensimmäinen on se, että mitkään tekokuituvaatteet eivät liimaudu ihoon sähköisyydestään. Toinen on se, että iho ei tipahtele hilseilevänä pois, jos unohdat rasvata sen yhtenä päivänä.
Pidän lämmitystä päällä hetken, jotta viileä jo kostea ilma eivät muodosta hometta nurkkiin. Pidän kaihtimet kiinni, jotta yhden kerrokset ikkunoista ei tuulisi sisään. Onneksi sentään lattiaa ei peitä kokolattiamatto, niin ei tarvitse ryhtyä imuroimaan.
Kokataan seuraavan päivän lounasta ja avaamme liesituulettimen. Kova ääni kuuluu, mutta ruokahöyryt näyttävät menevän vähän ohi.
Vien roskat ulos ja raahaan vihreän roska-astian kadun varrelle, sillä se tyhjennetään seuraavana päivänä. Pihaamme koristaa jäätävä puska, jota ei kuulemma saa leikata, sekä vihreä, ruskea ja musta jäteastia. Siihenkin on olemassa kalenteri jätehuoltoyrityksen nettisivuilla, missä näkyy milloin mikäkin jäteastia tyhjennetään. Sinne täytyy vain olla käyttäjätunnukset, jotta pääsee katsomaan päiväykset. Yleensä seuraamme naapureiden toimia ja raahaamme roska-astian kadun varrelle sen mukaan miten muut ovat tehneet. Hyvin sekin on toiminut.
On iltapuuhien aika. Hanasta ei tule lämmintä vettä, joten pesen kasvoni vanulappujen ja micerral-veden avulla. Ripsiväriä jää hivenen ripsiin, sillä se kaipaisi sen 38 asteisen veden puhdistuakseen. Sellainen sen ripsivärin on kuitenkin oltava, jotta vesisade ei aiheuta pandaefektiä pyöräillessä. No, kaikkea ei voi saada.
En todella tiennyt tänne muuttaessani, että lämmin asunto ja lämmin juokseva vesi on jotain todella yleellistä.
Kaikista alkukantaisuuksista huolimatta Irlanti on hyvä paikka asua. Kaikkeen tottuu ja Suomessa olen näköjään tottunut aika hyvälle.
