Pikku balleriina
Neela on aloittanut tänä syksynä uuden harrastuksen. Kävin melkein vuoden verran muskarissa hänen kanssaan, mutta siellä hän ei oikein tuntunut viihtyvän niin hyvin. Saattoi vain tuijottaa ohjaajaa, joka kerta toisensa jälkeen veti niitä samoja biisejä samassa järjestyksessä. Ei ihmekään, että kyllästytti. Nykyään neiti lauleskelee vähän väliä Jaakko kultaa, hämä-hämä-häkkiä ja baby sharkia, sillä niitä selvästi lauletaan paljon myös päiväkodissa.
Aimé viettää uuden työnsä myötä vapaapäivää keskellä viikkoa, jolloin hänellä on mahdollista viedä Neela harrastamaan. Hän mietti jalkapallon ja baletin välillä ja päätyi sitten balettiin. Jalkapallotreenit alkavat täällä vasta myöhemmällä iällä ja siihen asti voidaan aivan hyvin potkia palloa kotiväen kanssa keittiössä ja puistossa.
Me nyt mennään vielä aika minimalistisella, yksi kerrallaan -meiningillä, näiden neidin harrastusten kanssa.
Balettikoulussa on paljon sääntöjä, mikä kävi selväksi jo ennen kuin sinne rekisteröidyttiin. Lukukausimaksu on oltava joko käteisenä tai shekkinä nimetyssä kirjekuoressa, balettiasuja voi ostaa vain tiettynä päivänä lukuvuoden alussa sekä tunnille on tultava hyvissä ajoin ennen sen alkua. Vanhemmilta on tunnille pääsy kielletty, mutta ikkunoista voi vähän kurkkia, että miten se oma pikku napsukka siellä oikein pärjäilee.
Itse olen päässyt paikalle kerran ja se on niin suloisen näköistä, kun pikku ihmiset siellä sipsuttelee tyllihamosissaan opettajansa johdolla.
Minusta on niin ihanaa, että Aimé on ottanut tämän balettiharrastuksen asiakseen ja hoiti kaikki siihen liittyvät valmistelut. Uskon kuitenkin, että kun neiti on sopivan ikäinen liittymään futisklubiin, lentää balettitossut kauas ja riennetään kohti palloa. Sen verran innoissaan neiti on jalkapallosta jo nyt. Siihen asti lämmitellään vähän tuolla balleriinatinneilla sipsutellen.
Olimme Neelan kanssa Marks&Spencers:llä, jossa lastenosastolla roikkui tyllimekkoja ja balettiasuisia nukkeja. Neiti osoitti kyseistä rekkiä ja huusi tähdellisellä englannin kielellä lausuttuna, että ”ballerina”. Yksi nukeista oli tummaihoinen nukke, jolla oli mustat kiharaiset hiukset kahdella saparolla. Se oli kuin pieni Neela balleriina. Neela oli ihan mielissään siitä nukesta ja piteli sitä hetken ennen kuin laitettiin se takaisin. Vaan eipä hän tiedäkään, että saa sen sitten jouluna lahjaksi. Olin juuri pari päivää aiemmin koittanut metsästää jotain vastaavaa pukinkonttiin, mutta tummaihoiset barbiet ja vauvanuket olivat aika vähissä. Näköjään turha hätiköidä näiden lahjojen kanssa, kun ne kerran suorastaan kävelevät minun luo.
