Muutama viikko sitten olimme vieraana kamerunilais-kongolaisissa häissä. Häät olivat kolmiosaiset, mutta meillä oli mahdollista osallistua vain siihen viimeiseen hääjuhlaan, jota vietettiin spa hotellissa täällä Dublinissa. Lapsia ei iltajuhlaan sopinut ottaa mukaan, joten Neela jäi omaan sänkyynsä nukkumaan meidän ystävän ja hänen tyttärensä jäävän meille pitäen häntä silmällä. Meillä oli siis mahdollista osallistua tähän rakkaudentäyteiseen juhlaan Aimén kanssa kahdestaan, neidin nukkuessa omassa sängyssään koko meidän poissaoloajan.
Olin pohtinut etukäteen, että mahtaakohan timantein koristeltu iltapukuni liian fiini tähän tilaisuuteen, mutta pelko oli turha, sillä Kongolaiset ja Kamerunilaiset naiset todella pistävät parastaan, mitä tulee juhlapukeutumiseen ja ylipukeutumista ei todella tunneta. Koko illan ihastelin heidän ompelijalla teetettyjä iltapukujaan, joista ei väriä, kiiltoa ja täydellistä istuvuutta puuttunut. Kutsussa oltiin mainittu mahdollisuus juhlien teemavärien mukaiseen traditionaaliseen asuun, jonka selvästi suurin osa vieraista oli käyttänyt hyväkseen. Tämä menee ilmeisesti niin, että morsian apujoukkoineen valitsee muutaman kankaan, joista halukkaat vieraat ostavat oman palasensa ja teettävät itselleen sopivan juhlamekon siitä. Olin yllättynyt, että suurin osa vieraista oli todella pukeutunut häiden teemavärin mukaisiin asuihin ja vähemmistö oli ns. omissa vaatteissaan.
Juhlapaikan aulassa oli käytettävissä leidi, joka sitoi kangaspalaset kauniiksi kukan näköisiksi päähineiksi naisille viiden euron hintaan. Ymmärsin, että tämä oli nimenomaan kamerunilainen tapa ja tyyli sitoa huivit/turbaanit ruusun kuvion tapaiseen muotoon.
Saavuimme juhlapaikalle hieman myöhässä kutsussa osoitetusta ajasta, mutta Aiméhan se tiesi, että ei me todellakaan myöhässä oltu. Juhlat alkoivat oikeasti vasta kaksi tuntia myöhemmin. Siinä oli siis aikaa ihastella upeaa juhlatilaa säihkyvine tanssilattioineen ja valkoisine ruusupalloineen. Tanssilattialle oli jopa painettu hääparin nimikirjaimet. En kestä, miten siistiä!
Juhlat alkoivat hääparin saapuessa paikalle musiikin tahtiin tanssivassa kulkueessa ja tanssi jatkui vielä juhlatilan etuosassa.
Muutaman puheen ja kakun leikkauksen jälkeen hääpari esiintyi tanssiryhmän kanssa sukulaisten heitellessä dollareita sulhasen ylle. Kimpun heiton ja muun ohjelman jälkeen saimme hakea noutopöydästä ruokaa, joka oli hyvin irlantilaista kaikkine lihoineen ja perunamuusseineen.
Lahjojen anto oli hauska ohjelmanumero sekin. Bändin soittaessa vuoron perään kamerunilaista ja kongolaista musiikkia, saivat vieraat asettua jonoon, josta sitten vuorotellen lahjat ojennettiin juhlaparille pienen yhteisen tanssihetken jälkeen. Lopuksi saimme vielä yhteiskuvankin tämän ylhäisen tuoreen hääparin kanssa.
Oli mieletöntä seurata erilaisia traditionaaleja tansseja livebändin säestyksellä. Eräskin kongolainen tanssi houkutteli juhlijoita ringin keskelle suorittamaan parhaimmat muuvit vuoron perään ja täytyy sanoa, että oli pakko pysytellä turvallisen etäisyyden päästä tästä, sillä suomalaisine lantioliikkeineni en missään nimessä halunnut päätyä porukan keskelle. Sen verran pöyristyttävän hienoja tanssiliikkeitä siellä nähtiin, että olisin hävennyt omaa hetkeäni hamaan loppuun asti.
Kaiken kaikkiaan nämä häät olivat niin upea kokonaisuus, että oli ilo ja kunnia päästä osallistumaan niihin. Häähumun laskeutuessa aiomme tavata itse hääparin ja mielenkiinnolla kuulen millainen fiilis heillä itsellä jäi tästä illasta 🙂 Ainakin vieraana se oli aivan ihana!
