Minun ja neidin äitiysloman viimeinen lomamatka sijoittui totta kai Suomeen. Halusin käyttää tilaisuuden pitkään Suomilomaan vielä kun se oli mahdollista, eikä tarvinut jännitellä meneekö loma-anomus läpi. Aimé jäi suorittamaan opintojensa loppujuttuja, pelaamaan futista ja tekemään töitä Dubliniin, kun me neidin kanssa sosialisoimme Helsingissä ja Rovaniemellä. 

Loma alkoi pidennetyllä viikonlopulla Helsingissä, jossa veljeni johdattamana tepastelimme pitkin kevään sulattamia teitä leipomo Keisarin pullat kädessä kohti seikkailuja. 

Viikonlopun kunniaksi keräilimme pussiin hieman makiaisia Roobertin herkusta, ihanasta vanhanajan karkkikaupasta. Kävimme kirpparilla toteamassa, ettei siellä ollut meille mitään ostettavaa.

Maistelimme hieman burgereita uudistuneen Kampin yläkerran Storyssa. Loppupäivä menikin sulatellessa ja chillaillessa.

Sunnuntaina kutsuimme serkun perheen brunssille ja veljen tyttöystävän johdolla saimme aikaan mielettömän ihanan aterian. Tarjolla oli mm. parsakaali-vuohenjuustomunakasta, uuniohrapuuroa, tuoretta leipää, vohveleita ja hedelmiä.

Pikkuserkukset leikkivät keskenään hyvässä hengessä käyden vähän väliä tankkaamassa pöydän antimia.

Rovaniemellä vietimme pari aika toiminnantäyteistä viikkoa, joista ensimmäisen sairastelimme flunssaa neidin kanssa vuorotellen. 

Ulos oli kuitenkin päästävä ja sää oli mitä mainioin. Meidän Bugaboo vaunujen pienet eturenkaat vain tuumasivat jäädä loskaan jumiin, ja olikin vedettävä niitä välillä perässä. Ei ole nuihin olosuhteisiin niitä tehty. 

Kävin myös kaikki loput vanhempien luona majailleet tavarani läpi ja siellä konmarittaessani löysin muutama vuosi sitten alulle laittamani isoäidinneliöpeiton palaset. Kokosin tätä palapeliä ja odottelin Ritva-mummon saapumista, jotta hän sitten näyttää kuinka näitä yhdistellään peitoksi. Ylämummoksikin kutsuttu henkilö sai virkattua muutaman palasen siinä viikonvaihteen edetessä, josta sitten itse jatkoin operaatiota aina silloin kun neiti nukkui. 

Ihan kokonaiseksi tätä peittoa ei saatu tämän loman aikana, mutta eipä hättää! Käsistään kätevä ylämummo lupasi laittaa peiton kokoon, kunhan peitto saapuu samalle paikkakunnalle hänen kanssaan. Eipä tuolla niin kiire ole, kun on atomeina lojunut ties missä laatikoissa monet vuodet. Mutta kiva peitto siitä tulee sitten kun valmistuu.

Läpsystä vaihto ja seuraavat pitkämatkalaiset saapuivat Rovaniemelle, nimittäin ihanat Eve ja Konsta. Me äidit ja lapset sitten pidimme muutaman päivän mammakerhoa. Hitaasti etenivät meidän keskustelut, sillä lapset veivät kaiken huomion, mutta onneksi oli hyvin aikaa! Äitiyslomalaisten pehmenneet päät kun keskustelevat keskenään, on se sellaista kysymys eilen ja vastaus tänään -tyyppistä jutustelua 😀 Mutta olihan se huippua jakaa ajatuksia siinä arkisten askareiden äärellä ja ulkoilla yhdessä. 

On ihan mieletöntä, että kun on itse matkustanut Lappiin asti kaikkine tavaroineen ja vauvoineen, niin ei tarvitse enää sieltä liikkua mihinkään. Ystävät ja sukulaiset ovat ihanasti ajatelleet niin, että kun me olemme jo saapuneet samaan maahan, he tekevät loput ja sitten saapuu ystävää ja tätiä Pohjanmaalta asti meitä varten. 

Maukkaan synttärilahjan sain Eveltä, kun lähdettiin tankkaamaan Arctic light hotelliin aamiaisbuffettiin. Aamiainen oli aivan ihana ja ihan uudella tavalla ajateltu kokonaisuus. 

 Oikeana synttäripäivänäni oli kahvipöydässä äidin hankkima prinsessakakku ja tädin leipomaa pullaa. Hyvvää oli!  Kai sitä on 27-vuotiaana jo niin vanha ja väsynyt, ettei jaksa sen kummemmin järjestää mitään kemuja. 

Syntymäpäiväni ja Rovaniemellä olon kunniaksi kävin myös kampaajalla entisen kolleegan luona. Laitettiin vaaleita ja raitoja ja tasattiin latvaa, niin kuin aina ennenkin on tehty. Mikä tulee hiuksiini, en ole kovin avoin uusille villityksille. Täytyy olla sellainen malli ja väri, joka kestää ainakin puolen vuoden kampaajalla käymättömyyden. 

Ystäväni Noora saapui yhdeksi viikonlopuksi Rovaniemelle. Hän kovasti toivoi pääsevänsä tapaamaan joulupukkia. No problem! Joulupukin pajakylässä kävimme juttelemassa joulupukin kanssa, ihastelemassa Marimekon ja Iittalan myymälöiden antia sekä ihmettelemässä joulupukin pääpostitoimiston touhuja. 

Rovaniemellä asuessani en ollut oikein sisäistänyt sitä, kuinka pitkä se talvi siellä oikeasti on. Näin nykyisenä ulkopaikkakuntalaisena silmäni avautuivat, sillä Dublinin hupparikelien ja Helsingin lumettomien maisemien jälkeen meni tajuntaan asti, että Rollossa toden totta voi olla vielä Huhtikuussakin reiteen asti lunta. 

Rovaniemen reissun runsaan sosialisoinnin jälkeen oli aika palata pikkuhiljaa kotiin päin, pysähtyen hetkeksi hengähtämään Helsinkiin. Teimme vähän härkis-tacoja siellä ja olipa aika hyvvää!

Sain käteeni lipun kevätmessuille, ja olihan se mahdollisuus käytettävä. Kiertelimme neidin kanssa erityisen tarkasti sen ruokaosion, jossa sai maistella kaikenlaisia herkkuja ja myös sen tutun kojun, josta saa valita tuoreita lakupötköjä pussiin. Olihan siellä näytillä vaikka mitä ruohonleikkureista kesäkeittiöihin ja luonnonkosmetiikasta paljuihin. 

Pääsin myös yhdelle lastentarvikekirppikselle käymään, mutta harmikseni sen tarjonta ei nyt vastannut omia odotuksiani. 

Kaiken kaikkiaan Suomen reissu oli antelias ja oli ihana nähdä paljon tuttuja ja syödä suomalaisia sapuskoita. Kiirettä piti, ja suunnitella ei oikein voinut mitään tapaamisia etukäteen vaan mentävä neidin ja sen hiton flunssan ehdoilla.

Olen todella onnellinen, että neiti on niin sopeutuvaista ja sosiaalista matkaseuraa. Lennot alkavat pikkuhiljaa olemaan haastavampia neidin liikkuvaisen olemuksen vuoksi, mutta onneksi joka puolella on hymyileviä kasvoja joille näyttää kaikki uudet temput. Menomatkalla mielenkiintoisin lelu oli minigrip-pussi ja tulomatkalla vierustoverin kirjan sivujen nopea pläräys. Aivan yhtä tyhjän kanssa olivat mukana olleet kolme pientä kirjaa ja pari lelua.