Dublinista Teneriffan eteläiselle lentokentälle kesti reilut neljä tuntia. Neidin ollessa jo kahdeksan kuukauden ikäinen, on paikoillaan oleminen astetta haasteellisempaa kuin vain paria kuukautta aiemmin.
Check-in-tiskillä työskentelevä mies ajatteli meidän ja kanssamatkustajien parasta tarjoamalla minulle ja neidille kolmen paikan rivin koneesta vain meille kahdelle käytettäväksi, mikä osoittautui erittäin toimivaksi ideaksi. Se teki meidän lentomatkasta niin mukavan ja stressittömän kun vain lentomatka voi olla.
Olimme lentokentällä sen verran hyvissä ajoin, että ehdimme haukata vähän lounasta ennen portille menoa. Neiti sai reissulle mukaan Ella’s kitchenin tuubiruokia ja nehän olivatkin erittäin miellyttäviä ja helppoja matkaruokia lapselle.
En kestä, miten tämä pikkuinen aina kantaa oman lippunsa kun mennään koneeseen.
Neljän tunnin aikana neiti kerkesi:
- nukkua
- syödä banaanipannareita
- juoda vettä
- syödä maitoa
- riisua sukat
- leikkiä kirahvilelulla
- kurkkia takana istuvan tyypin puuhia
- hymyillä kanssamatkustajille ja lentoemännille
- käännellä kirjan sivuja
- pureskella purulelua
- lukea lehteä
- hyppiä äidin sylissä
- katsella ulos ikkunasta
- ryömiä niin paljon kuin vain kolmella penkillä pystyy
Taustatutkimusta vauvan kanssa matkustamisesta tehdessäni sain hyvän vinkin. Lapsen kanssa ei kannattaisi lähteä kulkemaan pitkin koneen käytäviä, sillä sen jälkeen lasta ei saa istumaan paikoillaan enää ollenkaan. Otin vinkistä vaarin ja vaihdoimme vaipatkin siinä penkkirivillä aivan kenenkään huomaamatta.
Wannabe minimalisti pakkasi alle viikon lomalle tämän verran kamaa matkaan. Määrä tuntuu olevan vakio, huolimatta siitä onko reissu viikonlopun vai kuukauden mittainen.
