Päivän kaunein valo

Ystävälläni on nerokas uudenvuodenlupaus, nimittäin päivittäinen 30min mielenvirkistysulkoilu. Joka päivä on siis lähdettävä ulos ja oltava siellä vähintään se 30min. Tämän kuullessani inspiroiduin itsekin  ja olin ihan että miten hyvä idea ja helppoakin. Tämä vaatii vain sen pienen ponnistuksen pukea päivävaatteet päälle ja astua ovesta ulos. Ei sen suurempia odotuksia. Olinhan jo koko syksyn vienyt neitiä kouluun aamuisin ja se tuntui tosi kivalta; virkistävä pikku ulkoilu heti aamun alkajaisiksi.

Vaan vähämpä tiesin. Tuli tammikuu, joululoma päättyi, mutta eipä pakattukaan reppuun eväsrasiaa ja lähdetty aamuisin koululle. Kiinni pitävät ne vielä, kun vähän harmillinen tuo virustilanne täällä taas.

Niin että eipä se olekaan niin itsestäänselvää sellainen reipas päivävaatteiden pukeminen ja lähtö ulko-ovesta silloin kun ei ole sellaista pakollista menoa. Itsestäni puhun, varmasti on tämä helpompaa Neelalle. Työläppäri avautuu, ennen kuin silmät on avautuneet ihan täysin ja toisella kädellä keitetään aamupuuroa. Neelakin haluaa osallistua ja hakee jo tuoliaan korokkeeksi, jotta voi sitten heittää hiutaleet mukista kattilaan. Siinä sitä aamutouhua suoritetaan töiden ohella ja yhtäkkiä onkin jo lounasaika.

Työtehtävät, väritystehtävät, tarrojen liimailu ja sen sellainen vie jotenkin aivan mennessään ja onkin jo taas iltapäivä ja aika päättää työpäivä. Mietin, että olkoot se ulos lähdön aika, kun ei sitä onnistu tiristämään sinne työpäivän taukoihin. Sillä kellonlyömällä, kun työaika päättyy, puetaan päälle ja lähdetään ulos. Johan tätä voi rutiiniksi kutsua, kun jo neljä kertaa tällä viikolla se on onnistunut. Pienellä itsensä pakotuksella se on onnistunut, mutta niinhän niitä uusia rutiineja alkuun luodaankin. Yhdistetään se uusi juttu johonkin jo olemassa olevaan, tässä tapauksessa työpäivän päättymiseen.

Lähtöä ei passaa viivästyttää ollenkaan, sillä muuten sitä alkaa keksiä kaikenlaisia tiskaushommia ja muita skrollausjuttuja. Toinen hyvä syy pikaiselle lähdölle on se, että päivänvaloa riittää juuri ulkoilun verran, jos ihan heti lähtee.

Eilen tämä iltapäivän valo oli aivan mielettömän upea. Näitä kuvia ei ole muokattu yhtään. Tai no yhtä vähän kiersin, kun oli horisontti aivan vinossa. Mutta tätä kauneutta meidän lähipuisto tarjosi, ihan ilmaiseksi, eikä mikään rajoituskaan tähän ulkoiluun päässyt yltämään.

Kierretään puiston lenkki pidempää kautta leikkipuistoon ja leikkien jälkeen sitten lyhempää kautta kotiin. Tässä parina päivänä tarjolla on ollut isoja vesilätäköitä, joiden läpi innokas pikku pyöräilijä ehti mennä useat kerrat ees ja taas. Mietin, että onneksi tultiin taas. Hyvä me!

hyvinvointi ajattelin-tanaan vanhemmuus lapset
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *