Poikkeusajan positiivisia puolia
Kotitoimistolta moi! Työläppäri vaihtui minun uuteen synttärilahjaksi saatuun Chrome book läppäriin, ja on aika tutkiskella niitä kevään aikana todettuja poikkeusajan positiivisia puolia, sillä juuri alkanut syksy meinaa kolkutella samanlaisin meiningein.
Säästyneet eurot. Säästyi usean kuukauden päiväkotimaksut, harrastusmaksut, puhumattakaan kaikesta siitä sälästä mitä olisi luultavasti kulkeutunut kotiin useammalta ostarikäynniltä, kun lähti vain ostamaan sitä tiettyä juttua sieltä erikoisliikkeestä.
Tavaroiden todellisen tarpeen realisoituminen. Jos sattuu, että on säästellyt kaikenmaailman tavaroita pahan päivän varalle, eikä näinäkään aikoina (aika pahat päivät) niitä tarvinnut, on aika selkeää, ettei niitä tule tarvitsemaan ikinä.
Kotityöt jakautuvat tasaisemmin. Kun molemmilla on sama työaika ja kaikki vapaa-aika vietetään kotona, ei oikein ole mitään syytä sille miksi toinen tekisi hirveästi enempi kodin askareita kuin toinen.
Paljon yhteistä aikaa. Milloin elämässä on tällainen tilaisuus viettää perheen kanssa niin paljon aikaa yhdessä. On ollut sellainen loputon joulu, kun ollaan tässä vaan kotosalla hyvällä omalla tunnolla, rampataan vähän väliä jääkaapilla ja ruokalasku on suurempi kuin arkena.
Mukavissa vaatteissa oleilu. Ei enää lounaan jälkeen puristavia farkkuja tai selästä kinnaavia bleisereitä. Leggarit, collarit ja hupparit best!
Tilaa uudenlaisille ajatuksille. Kun tavallaan mitään ei tapahdu, niin silloin juuri tapahtuu. Aluksi tuntui, että mistä sitä oikein keskustelisi, kun elämä on pystähtynyt paikoilleen, mutta sitten keskusteluissa alkoikin vilahtelemaan unelmia, tulevaisuuden suunnitelmia ja elämän arvoja ehkä enempi kuin koskaan aiemmin. Lähikuukaudet on vielä todella hataraa sumua, josta ei oikein tunnu saavan otetta; jatkuuko Neelan koulu syksyn ajan normaalisti, tehdäänkö töitä kotoa käsin vielä pitkäänkin, pitkittyykö rajoitusten purkaminen, mutta onneksi meillä on pidemmän tähtäimen unelma ja se on siellä kirkkaana ajatuksissa ja sen ajatuksen voimalla räpiköidään nämä tulevat viikot ja kuukaudet läpi.
Paljon aikaa kaikenlaisille puuhailuille. Tein kaksi 1000:n palan palapeliä ja kuuntelin samalla kirjoja ja podcasteja. Opettelin kunnolla laittamaan Neelan hiuksia ja testailemaan eri tekniikoita ja tuotteita. Olen kokeillut uusia reseptejä, soitellut kymmeniä videopuheluita ja järjestellyt kaappeja ja laatikoita. Olen oppinut uutta sijoittamisesta ja säästämisestä. Ollaan katsottu paljon sarjoja ja elokuvia. Ollaan saatu sarjasuosituksia ja suositeltu niitä muille. Olen leikannut reikiintyneitä leggareita shortseiksi ja parsinut reikäisiä sukkia.
Ei enää kipeänä töihin. Jotenkin kummallinen ajatus, että oli jotenkin ahkeran työntekijän merkki, kun raahautui töihin kipeänäkin, kun taas tästä eteenpäin kehotetaan jäämään kotiin pienimmänkin oireen ilmetessä.
Ei tuhlaannu aikaa työmatkoihin ja työpäivien valmisteluihin. Miten paljon vapaa-aikaa meneekään siihen, että valmistautuu seuraavaan arkipäivään: vaihtovaatteet, eväät, siivous, pyykit jne.
Etätöistä normaalia. Kuinka monet firmat huomasivatkaan, että toimiihan nämä hommat ilman toimistoakin. Ehkä toimistorakennuksille saadaan muunlaista käyttöä, kuten asuntoja ja harrastetiloja. Työntekijät voivat päättää asuinpaikkansa sen mukaan missä on kivointa asua, eikä työpaikan sijainnin perusteella.
Vähentyneet liikennepäästöt. Työmatkoja, lomamatkoja ja vaikka mitä pikku reissuja peruuntui. Toivon, että tulevaisuudessakin punnitaan tarkasti päivän tai kahden mittaisten, lentäen tehtyjen, reissujen tarpeellisuutta.
Kaupassa enempi tilaa liikkua. Aluksi jonotus kauppaan tuntui liian omituiselta ja kaikki proseduurit epämukavilta, mutta myös ruuhkaisimpaan aikaan ruokakaupassa mahtui kulkemaan kärryjen kanssa mukavasti, eikä kukaan ollut oikeastaan kenenkään tiellä. Se olikin aika kiva.
Naapurit tutuiksi. Me ollaan tutustuttu meidän molemmin puolisiin seinänaapureihin tosi hyvin tässä viimeisten kuukausien aikana ja se on ollut ihan huippua. Kaikki alkoi siitä kun leikattiin yhteistuumin meidän pihasta puu, kun ei kellään sinä lauantaina oikein ollut muutakaan tekemistä. Siitä seurasi grillijuhlat, kakkukestit ja erinäisten keittiötarvikkeiden lainailu puolin ja toisin.
Kaikkea ”normaalia” arvostaa paljon aikaisempaa enemmän. Tyttöjen illat, ravintolassa syöminen ja kotimaahan matkustaminen, näin niin kuin esimerkiksi.