Ravitsemusterapeutin luennolla opin pakkausmerkinnöistä

 

Meillä kävi työpaikalla luennoimassa ravitsemusterapeutti Carla Bredin. Työkseen hän opastaa asiakkaita, joilla on esimerkiksi liikalihavuutta, kakkostyypin diabetes, rasvamaksa, korkea verenpaine tai korkea kolesteroli. Tämän luennon aiheena olivat ruokien pakkausmerkintöjen ymmärtäminen. Kyseessä oli aika pintapuolinen pikaopas siihen, kuinka valita hieman paremmin ruokia sinne ostoskärryyn. Haluan jakaa tämän tiedon myös lukijoilleni, sillä ruoka on kuitenkin niin suuri osa meidän jokapäiväistä elämää ja vaikuttaa vahvasti yleiseen hyvinvointiin. 

Irlantilainen ruokakulttuuri oli vahvasti esillä, ja puhetta oli esimerkiksi soodaleivän suolan määrästä, Marks&Spencers:n valmiskakkujen ainesosalistan pituudesta ja Tescon muovikippoon valmiiksi pilkotuista hedelmistä. 

Se, mitä etiketeistä yleisesti ottaen voi selvittää, ovat parasta ennen päiväys tai viimeinen käyttöpäivä, lista ainesosista, alkuperä, valmistus- ja/tai säilöntäohjeet, kalorit, rasvat, sokerit, hiilarit, kalsium ja vitamiinit. 

Suola & Sodium

Kaupassa myytävä leipä sisältää kuulemma runsaasti suolaa, ja yhtenä myyntikikkana leivän valmistajat ovatkin alkaneet lisäämään myyntikikkana maininnan, mikäli suolan määrä on ”normaalia” alhaisempi. Erityisesti soodaleipä sisältää paljon suolaa, joten on oltava tarkkana, ettei lounaalla mussutettavat neljä leipäviipaletta valmiskeiton kanssa täytä yhden päivän suolatarpeen määrää, joka on siis alle teelusikallinen. 

Joissain etiketeissä on kerrottu sodiumin määrä, mikä täytyy kertoa 2.5:llä, jotta saadaan todellinen suolan määrä. 

Hiilihydraatit & sokeri

Hiilihydraatit ryhmitellään kolmeen pääryhmään: ravintokuitu, tärkkelys ja sokeri. Ravintosisältöluettelossa on kerrottu hiilihydraatit ja sen alapuolella: joista sokereita. Tällä jälkimmäisellä ei kuitenkaan tarkoiteta lisättyä sokeria, vaan lisätty sokeri on ilmoitettu ainesosat listassa. Esimerkiksi hedelmäsalaattikipon kyljessä on ainesosien kohdalla lueteltu esim. kiwi, viinirypäle ja omena, mutta ravintosisältöluettelossa on ilmoitettu joitain grammoja sokereita. Myös hunaja ja vaahterasiirappi ovat lisättyä sokeria. 

Sokeri & keinotekoiset maikeutusaineet

Keinotekoiset makeutusaineet eivät sisällä kaloreita, mutta ei niillä ole myöskään minkäänlaista ravinnollista arvoa. Ne saattavat makeuttaa mukavasti, mutta niiden sivuvaikutuksena voi esiintyä ripulia, ilmavaivoja ja jopa migreeniä. Bredin ei kuitenkaan kannustanut kääntymään puoleen tai toiseen, kun valitaan normaalin ja kevytjogurtin välillä, sillä riippuu mitä tavoittelet. On kuitenkin keholle helpompaa käsitellä mahdollisimman lähellä aitoa, kuin keinotekoisesti manipuloitua tuotetta, hän muistutti.

Asiantuntijan kieltolista ja yleispätevät suositukset

Yleisön kysymyksistä kiinnostavin oli, että ”mitä haluaisit meidän kaikkien välttävän, jotta emme kuole nelikymppisenä?” Tällaiset kysymykset, jotka janoavat sitä tietoa spesialistilta, joka meidän muiden kuuluisi tietää, ovat niitä kiinnostavimpia. Mitä sinä, ravinnosta paljon tietävänä ihmisenä haluat meidän muiden tietävän. Kysymyksellä viitattiin selvästi myös näihin klikkiotsikoihin, joissa huudetaan, että ”vältä tätä ja elät pidempään”. Myös yhdessä Putouksen sketsissä oltiin lounaalla ja jätettii melkein kaikki syömättä, sillä iltauutisten otsikoiden mukaan kaikki lautasella oleva oli viimeisimpien tutkimusten mukaan vaarallista. 

Bredin vastasi, että se kaikki ravintoterapeutilla oleva tieto on niin monimutkainen ja -ulotteinen, että sitä ei ole kovin helppo kääntää arkikieleen selkeänä ohjeena. Hänen mielestään gluteeni tai maito eivät ole yksiselitteisesti huonoja, vaan ne ovat huonoja niille, joiden kehot eivät niitä kestä. Hän kuitenkin nimesi kolme asiaa, joita meidän kaikkien pitäisi välttää parhaamme mukaan: lisätty sokeri, tyydyttynyt rasva ja prosessoitu liha.

Hänen lähestymistapansa oli kivan pehmeä ja kovin ymmärtäväinen, mitä tulee Irlantilaisiin ruokatottumuksiin. Eräs kuuntelija kysyi, onko ok syöttää lapsilleen kalapuikkoja kerran viikossa, johon Bredin vastasi, että on ok, jos suuri osa muusta ruoasta on niin sanotusti puhtaampaa. Hän käytti esimerkkinä laskentaa, jossa syömme viisi ateriaa päivässä. Viikossa tämä tekee 37 ateriaa päivässä. Mikäli pari ateriaa viikossa ovat esimerkiksi muffinssi siellä ja pizza täällä, ei se riko kokonaiskuvaa ja on ihan ok. Ihmisiä tässä vain ollaan, eikä kenenkään oleteta syövän täydellisesti. 

Bredin suosittelee siis monipuolista ja itse valmistettua ruokaa. Vaikka aiheena olikin pakkausmerkintöjen ymmärtäminen, on paras vaihtoehto ostaa ruokaa, joka ei tarvitse pakkausmerkintöjä ollenkaan. Mahdollisimman paljon yllä olevan kuvan mukaista sapuskaa ja vain vähän sellaista, mikä on käynyt läpi tehtaan kattilat, myllyt ja hihnat. Mitä lyhyempi ainesosaluettelo, sen parempi. 

Tuli mieleen meidän viime viikkoinen Lidlin kauppareissu, jossa mietimme kaksien ranskalaisten perunoiden välillä. Hinnassa oli hieman eroa, mutta se kalliimpi lähti mukaan. Edullisempien ranskalaisten paketin kyljessä oli lueteltu ainakin viisi eri ainesosaa, joista viimeisimmät eivät jääneet kummallisuutensa ansiosta mieleeni ollenkaan. Se kalliimpi paketti sisälsi oikeasti niitä perunoita pilkottuina ja öljyä. Kannattaa siis olla tarkkana mitä sinne koriin oikein heittää. Pakkausmerkintöjä on siis hyvä ymmärtää sen verran, että on vähän haisua siitä, mitä suuhunsa oikein laittaa.