Suomilomalla / Kannuksessa
Helsingistä meidän reissu jatkui synnyinseuduilleni Kannukseen. Siellä meitä odottivat Even perhe, johon oli vain kuukausi aiemmin syntynyt pikkuveli meidän kummipojalle Konstalle. Siellä vauvakuplassa me saatiin elellä muutama mukava päivä.
Neelan ensimmäinen junamatka valtion rautateillä meni oikein rattoisasti, meillä molemmilla. Olin varannut matkalle runsaasti eväitä (karjalanpiirakoita, banaania, jogurttia ja lettuja) ja viihdykettä. Paikan saimme lastenvaunun alakerrasta etupenkeiltä. Lumen määrä lisääntyi mitä kauemmas Helsingistä matkattiin. Vähän kävimme laskemassa leikkipaikan liukumäkeä ja ajelemassa pikku junalla sekä fiilistelemässä ravintolavaunun tunnelmaa. Neela tajusi aika nopeasti, että rattoisimmin matka sujuu, kun koko ajan vähän syö jotain.
En kestä näiden söpöjä pikkuihmisiä. Molemmilla oli toki vähän omat leikkinsä, mutta välillä saatettiin potkia palloa kaverille ja muuten vain seurata toisen tekemisiä. Neela tietysti oli ihan innoissaan kaikista Konstan mopoista ja autoista, joilla potkia menemään ympäri ruokapöytää.
Me Even kanssa saimme itsemme ja kaikki kolme lasta yhtä aikaa pihalle nautiskelemaan kevätauringosta ja loistavista pulkkakeleistä.
Oli niin mieletöntä viettää yhdessä aikaa ilman kiirettä niin monta päivää. Ja se mitä fiilisteltiin vielä myöhemmin oli se, miten insporoivaa onkaan viettää juuri sitä arkea yhdessä ja imeä vaikutteita toisen perheen toimivista tavoista ja vaihtaa ajatuksia uhmiksesta.
Perjantaiksi olin järjestänyt meidät papan ja Outin luo lounaalle. Siellä oli taas kerran niin maittavat sapuskat tarjolla, ettei mitään rajaa. Ja niin ihanasti oli myös kaikkea vegaanistakin tarjolla. Meitä oli siellä taas mukava porukka paikalla, kun pari tätiäkin saapui seuraksi.
Saanen esitellä minun lapsuuden ajan taidetta. Muistan, että pappan ja Outin luona me ollaan piirretty lapsena paljon ja tämä kyseinen teos on koristanut heidän jääkaapin ovea uskoakseni siitä lähtien, kun sen silloin 11-vuotiaana piirsin.
Lauantaina söimme isolla porukalla aamiaista Kitinkannuksessa ja lähdimme sitten sulattelemaan sitä Kannukseen parhaaseen kauppapaikkaan, Halppikseen. Halppikseen mennään ilman ostoslistaa, moikataan entistä naapuria parkkipaikalla ja tutkiskellaan tarjontaa. Sieltä ostetaan parhaat tuliaiset ja lahjat mihin tahansa tilaisuuteen sekä edullisimmat merinovillasukat. Irttarit olivat tarjouksessa, mutta Pohjanmaalla vallitseva noro pelotti liikaa, joten jätin ne rauhaan.
Itse innostuin eniten lasten ulkoiluvaatetarjonnasta ja tein sitä lasten pukeutumisen tärkeintä elementtiä eli ennakointia, ostamalla Neelalle syksyksi vähän vedenpitävää haalaria ja hanskaa. Ostosten esittelyä on luvassa tarkemmin sitten seuraavassa postauksessa.
Kävimme Neelan kanssa välillä nukkumassa päikkäreitä, kun toiset kävivät juhlimassa synttäreitä. Sitten illalla kokoonnuimme vielä Kitinkannukseen noutopizzalle.
Henkan ja Iidan kyydillä lähdimme sitten sunnuntaina ajelemaan kohti Helsinkiä. Pysähdyimme Juustoportille lounaalle ja leikkimään. Siellä oli taas tosi maukkaat sapuskat, joiden voimalla jaksettiin körötellä loppumatka Helsinkiin asti.
Kiitos kaikille, jotka oli osana meidän reissua! Niin kuin Ritva-mummo sanoo: ”Nyt on taas ihania muistoja, joita muistella”.