Suomiystäviä kylässä
Pari viikkoa sitten sain viettää laatuaikaa ystävieni Ainon ja Saanan kanssa, kun he saapuivat vuotuiselle vierailulleen meille tänne Dubliniin. Meillä oli etukäteen mietittyä ohjelmaa enempi kuin kaikilla neljällä aiemmilla kerroilla yhteensä, vaan oikein mukavaahan meillä oli.
Viikonlopun alkajaisiksi käytiin vähän paikallisessa pubissa yksillä tai kaksilla ystäväni läksiäisissä. Mitä enempi ulkomailla asuessaan tutustuu muihin suomalaisiin, sitä enempi joutuu jättämään myös jäähyväisiä, valitettavasti.
Seuraava päivä otettiin vähän iisimmin ja vietettiin sellainen perus lauantai käymällä siinä aamusella puistossa keinumassa Neelan kanssa ja siitä vielä lounaalla paikallisessa kahvilassa. Alkuillasta kävimme vielä heittämässä pikku kävelylenkin poiketen hautausmaalle niiskuttelemaan tuntemattomien ihmisten hautojen äärellä. Tätä ohjelmanumeroa ei oltu etukäteen suunniteltu, mutta jonkinlainen elämys kai sekin. Irlantilaisten hautapaikkoja koristellaan selkeästi räikeämmin verrattuna Suomen meininkeihin. Kiven edusta saattaa olla täynnä kaikenlaista koriste-esinettä, synttärikakkukynttilää ja ilmapalloakin.
Sunnuntain retki meidät vei paikallisjunalla ensin Bray-nimiseen paikkaan, josta kävelimme maisemareitin Greystonesiin. Toki Brayssa vähän tankattiin ensin Gino’s:n vohvelilla, jotta sujui se kävely sitten vähän rattoisammin. Ilma oli mitä ihanin, puolipilvinen ja sateeton.
Nämä maisemat reitin varrella on kyllä aina yhtä upeat:
Kävelyn päätteeksi lounastelimme tietysti Dublinin parhaassa vegeravintolassa Happy pear:ssa. Ruoka oli erittäin raikasta ja maukastakin, mutta jälkiruoka banoffee vasta hyvää olikin.
Olin töistä vapaalla vielä maanantain, jonka aloitimme jo perinteeksi muodostuneella Ashling-hotel aamiaisella. Se maksaa jonku 13 euroa ja sisältää jonku 100 vaihtoehtoa.
Aamaisen jälkeen pidimme pienen kuvaussession Ashling hotellin edustalla olevassa pikku puistossa. Uusi blogin bannerikin kuvattiin tässä puistossa. Kiitos vielä Ainolle siitä!
Keskustassa kun oltiin, niin tokihan pariin kauppaankin vielä poikettiin. Ilokseni Jervis ostarille oli tullut Vilan myymälä, joka vähän aikaa sitteen postui minun lähiostarilta kokonaan. Entisenä Vilan myyjänä minua ilahdutti kovasti uuden myymälän moitteeton palvelu ja pettämätön tarjonta.
Viimeisen yhteisen iltamme kunniaksi menimme vielä tuohon meidän kylän Community centeriin tanssitunneille, jossa ruukaan itse käydä hikoilemassa maanantaisin.
Oltiin me varmaan kaikki aika väsyneitä moisen viikonlopun touhuamisen jälkeen, eikä nukkuakaan oikein meinannut malttaa iltaisin, mutta oli se pienen väsymyksen arvoista. Aina nämä viikonloput menee niin nopeasti, mutta siitä ne sitten taas seuraavalla kerralla jatkuu, mihin on edellisellä kerralla jäänyt. Niin parasta!