Synttäreillä
Sydämeni pakahtui, kun löysin Neelan repusta kutsun syntymäpäiväjuhlille. Hänen parhaan kaverin, Vanessan, 3-vuotissynttäreitä juhlittiin HopLopin tyyppisessä sisäleikkipuistossa viime lauantaina.
Tämähän oli koettava koko perheen voimin ja niin me matkattiin kahdella bussilla juhlapaikalle.
Edellisenä päivänä Aimé oli hoitanut sankarille lahjan, mutta 1000:n palan prinsessapalapeli käytiin kuitenkin vaihtamassa kolmeen puiseen 24 palan peliin matkan varrella.
Synttäritukkakin oikein letitettiin ennen lähtöä ja niin oli sievänä neiti sitten juhlissa. Tokihan hän siinä lahjanvaihtoreissulla kerkesi kompastua jalkoihinsa ja sukkahousuihin tuli polven kohdalle reikä. Ei kai ne ole juhlat eikä mitkään, jos ei sieltä palata reikäisissä sukkiksissa kotiin.
Paikalle olivat tulleet myös päiväkodista tutut kaksoset, joten sankarin lisäksi Neelalla oli juhlissa muitakin tuttuja.
Minulla ei oikein ollut ennalta mitään käsitystä mitä tällaisissa synttärijuhlissa oikein tapahtuu, mutta lopulta tämä osottautui oikein käteväksi juhlintatavaksi. Lapset saivat kiipeillä, pomppia ja liukua siihen asti, että juhlahuone vapautui edellisen porukan jäljiltä.
Isokokoisella leikkiradalla saattoi välillä eksyä kaverista ja voi miten suloista se jälleennäkemisen riemu olikaan, kun se kamu sieltä sitten löytyi taas. Myös yksi isompi lapsi otti asiakseen leikittää tätä pikkuisten jengiä. Niin mahtavaa seurattavaa nuo touhut kyllä!
Nämä söpöäkin söpömmät 3-vuotiaat istutettiin pöydän ääreen syömään uppopaistettuja asioita kukin omasta lootastaan, jonka jälkeen paikalle kiikutettiin Baby shark -kakku. Toki koristeena ollut numero kolmen rikkoutuminen pilasi sankarin tunnelman alta aika yksikön, eikä siitä oikein tahdottu päästä yli ennen kuin päästiin takaisin kiipeilypuuhiin.
Kakun leikkauksen jälkeen pikkuiset saivat mukaansa yllätyspussukat, joista löytyi mm. legendaarisia dippijauhetikkareita, suklaata ja karkkia. Syöntitouhuihin ei ollut paljoa aikaa hukattavaksi, kun leikit jatkuivat. Lapset olivat ensimmäistä kertaa päässeet vapaa-ajallaankin viettämään yhteistä aikaa, eikä heitä hennonnut erottaa aivan pian. He saivat vielä jatkoaikarannekkeet ranteisiinsa.
Samaan aikaan pääsimme muiden vanhempien kanssa vaihtamaan puhelinnumeroita ja pottatarinoita. Saimme luotua myös Whatsapp-ryhmän, jossa keskustelu on käynyt jälkeenpäin kuumana päiväkodin uusista tuulista. Silloin vauva-vapaiden jälkeen olin jopa vähän innoissani tällaisesta mahdollisuudesta pondailla muiden vanhempien kanssa, mutta vasta nyt parin vuoden jälkeen alkaa näyttää jo lupaavalta sen suhteen. Kyllä tässä pian kootaan taas bestikset yhteen ja lähdetään leikkitreffeille. Mukavia tyyppejä oli nuo parit muutkin vanhemmat.
Hauska, että kukaan meistä kuudesta vanhemmasta ei ole irlantilaista syntyperää. Ymmärtääkseni irkut hoidattavat lapsensa omilla vanhemmillaan tai isovanhemmillaan, eikä överisuuriin päiväkotimaksuihin tuhlailla rahoja.
Mutta että aivan ihanat 3-vee bileet oli Vanessalla (tai Panessalla, niin kuin Neela häntä kutsuu). Niin ja tarralapuissa luki Varessa’s party. Kai se sitten riittää kun on vähän edes sinne päin.