Viikon perheloma Gran Kanarialla

Varasimme matkan oikein matkatoimiston kautta, sillä koimme sen olevan helpoin tapa saada loman varauksen hoidettua. Olimme toki tutkailleet hintoja ja vaihtoehtoja jo etukäteen, mutta onneksi luotimme homman matkatoimiston käsiin, sillä hotelli oli kaikin puolin aivan täydellinen. Ja mikäli ei olisi ollut, olisi syyt voitu laittaa toimiston, eikä kummankaan meidän niskoille, heh. 

Neela löysi kentältä heti kaverin, sellaisen irlantilaisen täti-ihmisen, jonka kaikkiin kysymyksiin neiti vastasi oikein tomerasti, että ”YES”. Oli ilmeisesti kotoisampaa, sillä omat vanhemmat puhuvat ties mitä saksaa ja suomea sekaisin. Ymmärrettävämpää oli näköjään keskustella vahvaa irkkumurretta vääntävän leidin kanssa. 

Lentohan sujui oikein mukavasti, sillä neiti nukahti keskipenkille melkein saman tien, kun istahdettiin alas. Olimme varanneet vaikka mitä viihdykettä hänelle matkaa varten, ja neidin nukahtaessa huomasimme, ettei meille aikuisille oltu otettu mitään. Dublinista lentää Kanarialle alle neljässä tunnissa, mikä on aika sopiva matka taittaa parivuotiaan lapsukaisen kanssa. 

Las Palmasista meillä oli yksityinen kuljetus hotellille, sillä halusimme päästä mahdollisimman nopeasti hotellille, jossa olikin vielä illallisruokatarjoilut meneillään. Hotellipakettiin meille kuului kolme ateriaa: aamiainen, lounas ja illallinen sekä juomat ja välipalat allas-alueella. Sekös vasta olikin maailman ihaninta, mutta siihen haluan palata ihan erillisessä postauksessa. 

En ole niin tuttu Kanarian alueiden kanssa, mutta ymmärtääkseni olimme siis Gran Kanarian saarella, lensimme Las Palmasin kentälle ja hotellimme sijaitsee Moganin kylässä. Moganin kylä näkyy tästä parvekkeelta, mutta emme koskaan ehtineet käymään oikein paikan päällä. 

Rinteeseen rakennettu hotelli piti meidän reisilihakset hereillä, sillä portaita riitti. Altaita oli käsittääkseni kolme, joista yksi oli suunnattu vain aikuisille. Hotellissa toimi wifi ainoastaan aulassa. Olimme lukeneet tästä nettiarvioinneissa, mutta emme voineet uskoa sitä todeksi, ennen kuin koimme sen itse. Netittömyys olikin tosi hyvä juttu, sillä ehtiihän sitä surffailla sitten arkenakin. 

Ritva-mummo ja Matti viettävät talviaikaan useamman viikon Puerto Ricossa, johon meidän hotellilta oli vain 15min taksimatka. Kävimmekin viettämässä laatuaikaa heidän kanssaan useampana päivänä. Minusta on niin ihanaa, että näkee Suomen perhettä samalla, kun lomailee auringon alla. Kaksi erittäin huippua kärpästä samalla iskulla. Kun onhan se mukava käydä välillä muuallakin lomailemassa, kuin Suomessa. 

Puerto Ricossa oli sunnuntaina paikallisten herkkujen torimyynti, johon suuntasimme koko porukalla. Tarjolla oli Aloe vera -smoothieta, leipää, hedelmiä ja käsitöitä. Lähellä oli myös leikkipuisto, jossa ehdimme ennen päiväuniaikaa keinumassa hetken.

Ritva-mummo ja Matti olivat tuoneet meille vaikka mitä ihania tuliaisia Suomesta. Neelan ”pattittit” olivat ehtineet loppua juuri ennen reissua ja nythän niitä riittää taas melkein vuodeksi eteenpäin. Ässämixit meni siinä maistellessa ja suklaata säästetään jouluun. Ritva-mummo on kova tekemään käsitöitä ja niitä mielellämme käytetämme täällä sateen ja tuulen valtakunnassa, Dublinissa. Soijarouhetta ei jostain syystä myydä täällä, joten siitäkin on tullut yksi tänne raahattava Suomituliainen. Kiitos vielä hurjan paljon näistä!

Neela sai meidän ystäväperheeltä tuollaisen uimarengasasian, joka kiinnitetään henkseleillä ja vyöllä kiinni. Meille kerrottiin, että se on maailman kätevin ja niinhän se todella oli. Hotellin puolesta oli tarjolla allasjumppaa espanjalaisella aksentilla maustettuna, joka oli oikein viihdyttävää. Minä siellä jumppasin menemään ja välillä Neela polskutteli siihen viereen seuraksi. 

Päiväunien jälkeen sitten alettiinkin valmistautua illalliselle. Joka ilta oli hotellin baarikerroksessa erityyppisiä ohjelmanumeroita, jotka alkoivat lasten minidiscolla. Herra allasjumppari viihdytti siellä lapsia tanssien heidän kanssaan Baby sharkia ja muita tämän hetken kuumimpia lastenlauluja. Yllätyksekseni hotellissa ei ollut montaakaan lapsiperhettä, vaan suurin osa asukkaista koostui pariskunnista. Edes rellestäviä kaveriporukoita ei ollut kertynyt paikalle. 

Meidän neljäs vuosipäivä sattui sopivasti tähän reissulle ja pääsimmekin viettämään sitä treffeille ihan kahdestaan Neelan jäädessä nukkumaan päiväuniaan Ritvan ja Matin luokse. He olivat jopa hankkineet illan alkuun skumppaa kilisteltäväksi juhlapäivän kunniaksi. Matti nikkaroi illan päätteeksi Neelan autoon pari matkustajaa pullonkorkeista ja lopuista tehtiin tornipalikoita. Kyllä kelpasi :) 

 Ensimmäiseksi suuntasimme paikalliseen ruokakauppaan tutkimaan sen tarjontaa. Panin merkille, että siellä oli paljon enemmän skandinaavisia ruokia, kuin vaikka täällä Dublinissa. 

Ruokakauppa-asiat tutkittuamme kävelimme melkein ensimmäiseen kunnollisen näköiseen ravintolaan hyvän vessan toivossa ja pysähdyimme meidän loman ensimmäisille maksullisille drinkeille, sangrialle totta kai. 

Kävelimme sitten käsi kädessä rantatietä pitkin auringon laskiessa ja illan viiletessä. 

Seuraavana päivänä kävimme varaamissamme pedikyyreissä paikallisessa kauneussalongissa. Siinä sitä vierekkäin tehtiin yhdelle pedikyyriä ja toiselle manikyyriä. Onneksi ei ollut jalat niinkö norjalaisilla miehillä, joilla italialaisen kosmetologin mukaan on ne kuivimmat hirvitykset. Tämä norjalaiseksi naiseksi osoittaunut manikyyriasiakas osasi onneksi suhtautua heittoon huumorilla. 

Kävimme toki tutkimassa paikkoja vähän meidän hotellin läheisyydessäkin. Rannalle oli tarjolla bussikyytejä, mutta teki aivan hyvää vähän laittaa jalkaa toisen eteen niiden buffet-pöytien antimien nauttimisen välissä. Neela oli totta kai ihan mielissän hiekasta, jota puristeli ja kaivoi menemään. 

Harmiksemme Neela tuli kipeäksi loman puolivälissä. Niin hyväntuulinen ja hyvin syövä neiti vain makasi rattaissaan tai sylissä ja oli niin kovin hiljainen ja apea. Kuumeeseen ja särkyyn meillä ei itsellä ollut mukana lääkettä, mutta hotellissa asuvalta perheeltä saimme paikallista lasten paracetamolia, kunnes Ritva ja Matti toivat oman putilon Puerto Ricosta. Hotellin lähellä ei ollut lääkäriä eikä apteekkia. 

Viimeisinä päivinä saimmekin löllötellä menemään ihan vaan hotellilla, jossa onneksi oli tarjolla yllin kyllin ruokaa ja viihdykettä. Olin tästä ehkä jopa hieman innoissani, sillä olin päässyt rentoilun ja päiväunien makuun, eikä ylimääräiset veneretket ja muut oikein houkutelleetkaan. Pelasimme Aimén kanssa Unoa ja suunnittelimme tulevia lomamatkoja. 

 

Paluulento sujui sillä tavalla kivuttomasti, että vielä kuumeinen neiti nukkui koko matkan, eikä onneksi kärsinyt ilmanpaineen muutoksista nousun ja laskun aikana. Antibiottikuuri saatiin loppuun eilen ja Neela on taas oma iloinen itsensä. Meillä oli mukava reissu ja ihania muistoja sieltä jäi. Tämä taisi olla ensimmäinen lomamatka perheenä muualle, kuin minun tai Aimén kotikulmille. Voisin aivan helposti lähteä samaan paikkaan taas ensi vuonna samoihin aikoihin.