Viikonloppuna Lontoossa
Dublinista lentää suht nopeasti ja edullisesti Lontooseen Ryanairilla. Tämä vierailu olikin jo neljäsvuoden sisään minulle ja kolmas Aimén kanssa yhdessä. Lontoossa asuukin minun lähimmät sukulaiset, Sanna-täti perheineen. Tämän matkan tarkoitus oli lähinnä sukuloida, mutta kummasti sitä muutakin ohjelmaa sitten kertyi viikonlopulle.
Perjantaina karattiin hieman aiemmin töistä kentälle ja olimme Lontoossa jo alkuillasta. Ilta meni mukavasti hengaillessa ja seuraavan päivän suunnitelmia tehdessä.
Lauantaina Suomen merimieskirkolla oli vuotuiset joulumarkkinat ja siellähän me olimme haistelemassa joulun tunnelmaa. Kadulla teltoissa oli tarjolla skandinaavisia herkkuja, kuten kalakeittoa, pannukakkuja, karkkeja ja suklaata.
Väkeä oli saapunut paikalle runsain joukoin ja eteneminen oli hieman hitaanlaista.
Kävelimme suoraan kirkon sisätiloihin 15min jonottamisen ja yhden punnan sisäänpääsymaksun maksamisen jälkeen ja voi miten kotoista siellä olikaan. Joulukoristeet ja fazerin karkit siellä pönötti niin nätisti rivissä että meinasi aivan kyynel tirahtaa silmään, kun tuli niin kotoinen olo.
Täytyy sanoa, että hinnat olivat sen verran korkeat, että oli viisainta pitää shoppailuhimot aika matalalla tasolla. Onneksi joulun ajan Suomen matka on pian edessä, niin voi sitten ostaa ruisleivät ja vaniljasokerit kotiin sillä reissulla.
Kirkon ulkoteltassa oli tarjolla makkaraa, poron käristystä ja suomalaisia juomia. Haistoin grillimakkaran jo kaukaa, mutta pettymyksekseni se olikin bratvurstia, eikä kunnon jauhomakkaraa, jota olen jo tovin ikävöinyt. Käristys oli kyllä maullaan, kuten myös ruisleipä. Niinhän se on, että vähän näpit jäässä ja nokka punaisena ulkoilmassa kaikki maistuu todella hyvältä.
Tuli mieleen, että ostin kerran täällä Dublinissa asuessani jostain kaupasta vaniljasokeria, käytin sen loppuun ja sen perästä en ole mistään kaupasta löytänyt sitä enää uudelleen. Sitä esanssilitkua kyllä saa vaikka mistä, mutta vaniljasokeri näyttää olevan hankalampi homma. Täytynee lisätä se ”osta Suomesta” -listalle.
Katie-serkku ja Sanna-täti
Tuore korvapuusti, itse tehty karjalanpiirakka ja joulutorttu jaettiin kristillisesti tasan ja voi että miten olikin maullaan.
Sanna tässä pitelee mun ainoaa Lontoon vaateostosta, nimittäin maailman suloisinta sadetakkia. Maksoin tästä vain kahdeksan puntaa. Nyt on jo sen verran koleat kelit, ettei tuolle ole käyttöä vielä, mutta jospa keväällä sitten muistaisin kaivaa sen esiin.
Meidän tyttöjen syödessä Suomi-herkkuja, oli Aimé ja Stuart pelaamassa jalkapalloa. Se tuntuu olevan jo perinne, että Lontoossakin on päästävä pelaamaan. Tulivat voittajina kotiin ja palkinnoksi toin Aimélle korvapuustin. Se tekee hänet aina niin onnelliseksi. Vielä onnellisempi olin minä kuullessani, että minun leipomat on parempia :D
En ole vielä saanut kunniaa tekemästäni ruoasta (paitsi kaalilaatikosta), mutta leipomukseni tuntuvat maistuvan joka kerta.
Lauantai-ilta lämmiteltiin varpaita sisätiloissa, syötiin intialaista ruokaa ja katsottiin elokuvaa.
Sunnuntaina lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin, sillä oli kerettävä tärkeään tapaamiseen, nimittäin ”anoppi” oli myöskin samassa kaupungissa samaan aikaan.
No parit kuvat kerettiin kuitenkin napata matkan varrelta. Tällä reissulla jo perinteeksi muodostunut päivän tai kahden kierros Westfieldin ostoskeskuksessa jäi ennätyksellisen lyhyeksi. Dublinista löytyy melkein kaikki samat vaatekaupat kuin Lontoosta, mutta vain hinnat ovat euroissa hieman halvemmat. Myöskin tiukentuneet Pariisin tapahtumien jälkeiset turvatoimet ostarilla saivat mielikuvituksen heittämään kärrynpyörää, joten halusin hipsiä ulos suht nopeasti tällä kertaa.
Meikkivoiteeni ollessa lopussa ajattelin napata yhden mukaan Kikosta. Se oli virhe. Meikkivoide levittyi kasvoille yhtä smoothisti kuin kuivahtanut paperiliima silkkipaperille ja se vain korosti kaikkia kuivahtaneita kohtia ja ihon epätasaisuuksia. Harmittaa. Koitan kaivella viimeisiä tippoja Lumenen CC-voiteesta hammastikulla ja ostaa uuden sitten Suomesta (taas yksi kohta lisää ostoslistalle).
Kuulumisten vaihdon yhdeydessä söimme kevyttä lounasta, kuten alemmasta kuvasta näkyy. Burgeri oli kyllä mehukasta ja Aimén äitiä on aina mukava nähdä.
Loppuun vielä pienet selfiesessiot ennen kotiin paluuta.
Kotimatkasta vielä sen verran, että me nuukapierut ei muka raaskittu maksaa 35€ taksista ja alle puolen tunnin matkasta kentältä kotiin. Sen sijaan odotettiin ensimmäistä bussia kentällä 10min, toista 5min ja kolmatta vielä 20min. Oli kylmä ja väsy, mutta siellä me nyt säästettiin juuri oikeasta paikasta. Päästiin kotiin vähän alle neljällä eurolla noin puolentoista tunnin bussimatkojen jälkeen.
Sisällä kotona oli tullessa melkein yhtä kylmä kuin ulkona ja suuret lämmitystalkoot saivat alkaa. Nyt alkaa pikkuhiljaa olla taas inhimilliset lämpötilat olohuoneenkin puolella. Voi tätä Irlannissa asumisen ihanuutta. Pitää harkita sellaisia kaksikerroksisia samettiverhoja ikkunoiden eteen, jotta ei enää olisi sisällä niin tuulista.
Kaikenkaikkiaan ihana reissu taasen takana ja tuhannet kiitokset Sannalle huolenpidosta! Vastavierailua odotellessa :)