Vuosipäivä Pariisissa
Palataan hieman viikon takaisiin tunnelmiin tällaisen kuvapläjäyksen kera. Olin hankkinut jo alkusyksyllä Aimélle synttäri- ja vuosipäivälahjaksi matkan Pariisiin.
Matkan jälkeen sen uskalsi sanoa ääneen, että tämä matka oli meille molemmille sellainen Suomen reissua ennen suoritettava juttu. Me molemmat odotamme maanantaina (!!!!!) alkavaa Suomen joululomaa niin paljon, ettei mitään tolokkua. Pariisin terroristi-iskujen jälkeen tosissaan mietimme, että jätetään koko reissu tekemättä ja pysytellään kotona turvassa. Sunnuntaina bussimatkalla Pariisista kentälle, sellainen ajatus tuntui todella hassulta, sillä reissu oli odotettua siistimpi ja todella onnistunut.
Lähtö Dublinista oli perjantaina illalla ja saavuimme Pariisin Beauvaisin lentokentälle puolen yön aikaan. Kentän ulkopuolella jonotimme ensin bussilippuja Pariisiin menevään bussiin ja sitten vielä erikseen itse bussiin. Bussiasemalta otimme taksin hotellille. Reitti kulki Champs-Élysées kadun läpi riemukaarelta maailmanpyörälle ja jopa Louvren pyramidien ohi. Olimme molemmat aivan haltioissamme valaistuista nähtävyyksistä ja upeista jouluvaloista ympäri kaupunkia. Heitimme kuvitteelliset high-fivet sille, että päätimme lähteä ja sille, kuinka mieletön viikonloppu on edessä.
Saavuimme pieneen hotelliin nimeltä Royal Aboukir. Ahtauduimme pienimpään mahdolliseen hissiin ja löysimme huoneeseemme. Hotellihuone oli melko pieni, mutta siellä oli kaikki tarvittava ja kaikki toimi hyvin. Hotellilla on mielestäni hyvä hinta-laatusuhde ja sijaintikin n. 20min kävelymatkan päässä Louvresta ja muista nähtävyyksistä. Hyvä valinta siis!
Aamusella lähdimme aika rennolla aikataululla kohti päivän kävelyrupeamaa ympäri keskustan. Pysähdyimme kahvilaan aamiaiselle, johon kuului croisantti, patonkia, kahvi/tee/kaakao ja tuoremehu. Näillä eväillä pärjäsikin yllättävän pitkään.
Louvrella oli heti vastassa selfie-keppien ja Eiffel-torniavaimenperien myyjiä, josta tiesi, että nyt ollaan huudeilla. Paljon turisteja ja paljon aseistettuja sotilaita ympäri piha-aluetta.
Emme olleet varautuneet yhdellä extra-päivällä museon sisätilojen kiertelyyn, vaan ihmettelimme hetken pyramideja ja muita turisteja ja jatkoimme matkaa Champs-Élysées kadulle.
Päätimme käyttää 24 euroa matkabujetista maailmanpyörään ja olihan vain hyvät näkymät.
Maailmanpyörältä päädyimme jouluisiin tunnelmiin joulumarkkinoille. Nappasimme kuumat juomat mukaan ja haistelimme tunnelmaa.
Ruokaa, herkkuja ja jouluisia tavaroita oli tarjolla yllin kyllin. En ole sellainen tavaroiden keräilijä joten en tullut ostaneeksi matkamuistoja näiltä markkinoilta.
Champs-Élysèes ostoskadulla piipahdimme Sephorassa suihkuttelemassa kaulalla joulukauden kuumimmat tuoksut. Kävimme myös Zarassa kääntymässä, mutta väen paljous yllätti turistit ja vei shoppailuintoni ja oli päästävä istumaan.
Umpimähkää päädyimme ketjukahvilaan nimeltä Brioche Dorée, joka oli todella positiivinen yllätys. Olimme menossa illalla ravintolaan syömään, joten päätimme syödä jotain välipalan tyyppistä vain. Tomaatti-mozarellapatonki oli todella herkkua. En tiedä miten noin tylsän näköinen leipä pystyikin olemaan niin maukasta. Myös karamelle-vaniljatee oli herkkua. Istuimmekin täällä tovin jos toisenkin wi-fin äärellä viereisen pöydän seurueen vaihduttua n. kolme kertaa.
Eiffel-tornille menimme illan hämärtyessä, jolloin siihen syttyivät valot. On se vain tunnelmallinen nähtävyys.
Aimé oli varannut meille pöydän ravintolaan lähellä Notre Damea. En muista ravintolan nimeä, mutta sekin oli joku todella ranskalainen. Tunnelma oli mukavan rento ja palvelu todella nopeaa. Johtui ehkä siitä, että olimme nälkäisinä ensimmäisenä kolkuttelemassa ovilla kun ravintola avautui.
Söin alkuruoaksi etanoita. Ensimmäistä kertaa elämässäni maistoin moista ruokaa. Ymmärrän, että joillekin nämä ovat suurta herkkua, kun rasva ja valkosipuli tirisee lautasella, mutta itse etanan liha näytti kummalliselta, eikä yksinään maistu juuri miltään. Jäi siis minun viimeiseksi kerraksi.
Aimélla puolestaan oli alkuruoaksi maksaa ja oli kuulemma erittäin maukasta ja pehmeää.
Pääruoaksi valitsin jotain todella yksinkertaista ja jopa hieman kotiruoan tapaista, nimittäin perunamuusia ja kanaa. Muusi oli todella maukasta ja sitä rapsin viimeisetkin hiput lautaselta. Kana oli hyvää, mutta ei juuri eronnut itse valmistamastani. Ruoka oli hyvää, mutta ei makunystyröiden ilotulitusta.
Illallisen jälkeen treffasimme Aimén Ranskassa asuvan ystävän kanssa, joka oli sattumoisin myös käymässä Pariisissa samana viikonloppuna. He kaksi ovat tunteneet jo 10 vuotta ja vasta nyt tajusin kuinka läheisiä he ovatkaan. Hän puhutteli Aimén sukulaisia nimillä ja on tavannutkin suuren osan heistä, samaan aikaan kun he ovat minulle vielä vain serkkuja, setiä ja tätejä.
Rattoisa ilta venähti pitkälle aamuyön puolelle ja hotellille päästyämme ihmettelimme, että ei edes muka väsytä yhtään.
No, se oli lauantai se. Sunnuntai oltiinkin hieman toisissa tunnelmissa…
Nukuimme pitkään ja myöhästyimme hotellin aamiaiselta. Aimén mielessä kummitteli joulumarkkinoiden hot dogit edellisen päivän kierrokselta, joten päädyimme aamiaiselle jouluisiin tunnelmiin. Päätin maistaa suolaista lettua tomaatti-juustotäytteellä, kun sellaisia oli joskus minun kuulleni kehuttu. Se ei oikein ollut minun makuuni, mutta pelastin pettymyksen sellaisilla chi-chi-tikuilla. Ne oli kyllä herkkua. Ja ai miten niin sokerihiiri!
Olimme kuulleet huhua, että Galeries Lafayette -tavaratalo on näkemisen arvoinen paikka, joten sinne tepastelimme aamiaisen jälkeen.
Tässä kohtaa voimat olivat jo lopussa molemmilta ja laahustimme tavaratalon sisällä ilman sen kummempaa agendaa.
Aimé päätyi kokeilemaan applen 16 000 euroa maksavaa kelloa ja turisteina siitä oli tietysti napattava kuvakin muistoksi. Olihan se tyylikäs, mutta tämä ei kuitenkaan päätynyt herran joululahjapakettiin. Ajatella, että olisi niin paljon omaisuutta, että ostaisi 16 000 euron kellon ikään kuin se maksaisi 45 euroa.
Pariisi on kyllä kaunis kaupunki. Dubliniin verrattuna kaikki tuntui jotenkin modernilta ja toimivalta. Siellä voisi vaikka asua, jos osaisi ranskaa. Monesti olen kuullut sanottavan, että ”varautukaa sitten siihen, että Pariisilaiset eivät puhu englantia”. Meille tultiin puhumaan englantia aivan väkisinkin. Eräs mummo metroasemalla varoitteli taskuvarkaista ja toinen mummeli kyseli josko hänen rikkoutunutta huulipunaa oli levinnyt hänen takille ja paidalle. Eräs mies antoi ravintolavinkkejä siinä samalla kun ohjasi meidät ulos metrotunnelista, ihan kysymättä tämäkin palvelus tuli.
Tuntui, että keskustan alueella olimme sitä turistijoukkoa, mutta heti metroissa tuntui kuin olisimme ainoat turistit koko paikkakunnalla; pitkiä katseita ja randomeita keskusteluita.
Lentokentälle meno olikin yllättävänkin rankkaa. Lentomme lähti vasta 11 aikaan illalla ja menimme bussiasemalle kuuden ja seitsemän välillä, sillä halusimme olla siellä hyvissä ajoin. Hyvä, että olimme, sillä siellä olikin jo paljon ihmisiä jonossa. Jostain syystä bussit eivät olleet tulleet ajallaan ja meitä edeltäville lennoille menijöitä alkoi jo hermostuttaa, että pääsevätkö ajoissa kentälle. Toinen vaihtoehto olisi ollut taksi, mikä 1h 15min matkalle olisi tullut kustantamaan aika paljon. Olimme onnekkaita, että mahduimme siihen toiseen asemalle saapuneista kahdesta bussista ja pääsimme kentälle ajoissa.
Seuraavaa matkaa ajatellen muutama muistisääntö itselle:
- ei aikaisen aamun tai myöhäisen illan lentoja
- ei lentoja liian kaukana keskustasta oleville kentille
- ei lentoja huonojen/kalliiden kulkuyhteyksien päässä oleville kentille
- Ryanair on mukavan halpa lippujen ostotilanteessa, mutta yleensä juurikin näiden edellä mainittujen asioiden ansiosta