Wien / Kinkkibuffettia, sacher-kakkua ja nähtävyyksiä

 

Lauantaina lähdimme meidän pienen perheen kesken Donau zentrumiin ostoksille. Oli löydettävä uudet converset molemmille, sekä hyvä ruokapaikka. Tämä olikin hurjan iso ostoskeskus, mutta aika ripsakkaan tahtiin me siellä kierreltiin ja vältyimme turhilta heräteostoksilta. Nälkäkin kurni vatsassa.

Löysimme tämän kiinalaisen ravintolan, jossa on aiemmin ollut ”running sushi” eli juoksevaa sushia, josta sitä sitten napataan omalle lautaselle. Enää sitä ei ollut, mutta aivan yhtä hyvää se oli omin jaloinkin haettuna tuolta buffet-pöydästä. 

 

Buffetin tarjonta oli laadukasta ja kaikkea sai syödä niin paljon kuin jaksoi alle kympillä. Jälkiruokana oli tuoreita hedelmiä, jäätelöä ja pieniä leivoksia. Elämäni ensimmäinen tulevaisuuskeksini kertoi seuraavaa:”You can’t please everyone, don’t let criticism worry you”. 

 

Mihin lie on kamera taas tarkentanut, mutta uudet tennarit pääsivät heti käyttöön ja pakko niistä oli kuva ottaa kun melkein pimeässä vielä hohtavat. En ollut aiemmin nähnytkään Conversella näitä kauttaaltaan valkoisia kenkiä. Ainakin minun silmääni ne näyttävät kivalta ilman niitä punaisia ja sinisiä viivoja. Dublinin sateet pysykööt pois tieltäni!

 

 

 

 

 

 

Keskustan ostoskadun varrella sijaitsee tämä Sacher-kakun koti. Täällä tehdään se aito, ainoa ja oikea Sacher-kakku. 

 

 

Istahdimme pöytään, syötin neidin siinä odotellessa ja pöytään saapui tämä kuuluisa kakku. Odotukset olivat korkealla. Odotin saavani mehevää ja suklaista herkkua, mutta yllättävän kuivakka se oli. Höh. Ei sillä, etteikö sitä syödä pystynyt! Tokihan se katosi lautaselta alta aikayksikön. 

Tällaisilla terasseilla on mukava istuskella ja tsekkailla ohi kulkevia ihmisiä. Tämä terassi vain oli aika hektinen paikka, niin oli annettava tilaa muillekin uteliaille kakun maistajille. 

Sunnuntaina ennen päivällistä kerkesimme käydä ihastelemassa hetken tätä upeaa Schonbrunn palatsin puutarhaa. Tämä on mielettömän kaunis paikka, jossa olisi voinut viettää pidemmänkin tovin. Minä se siellä kävellen syötin neitiä, jotta ehdimme ajoissa seuraavaan paikkaan. 

 

 

Pika-pika valokuvaukset perhealbumiin liimattaviksi ja sitten kohti metroa. Mekko liimautuneena ihooni pyyhin hiekkoja pois balleriinoistani baby wipeseilla ja olin valmis päivälliselle. Siitä lisää seuraavassa postauksessa…. Siitä päivällisestä siis…